Tua Lönnroth
24 tarinaa · Galleriat
NorjaSuuntana Vesterålen, osa 1 - Andøya
Haluaisitko nauttia Lofoottien vertaisista majesteetillisista maisemista mutta välttää jonossa kapuamisen vuorille? Ota silloin matkakohteeksesi Vesterålen! Olimme varustautuneet kahden viikon yöttömän yön reissuun, josta ensimmäisen tulisimme viettämään Andøyalla.
KameratUuden äärellä
Teimme aikamatkan helmikuun Kuusamon reissultamme takaisin etelään. Kevät alkoi tänä vuonna kuin silmiä räpäyttämällä eikä takatalvesta ole ollut tietoakaan, joten kausi on ollut erinomaisen pitkä. Tähän kevääseen on mahtunut mukavasti myös uusia kuvauskohteita. Mutta ennen kuin mennään niihin, niin kerron hiukan kamerakuulumisia.
KameratKeskivertokuvaaja hyvällä kameralla
Sulla on hyvä kamera, kun saat niin hyviä kuvia! Tätä kuulin aika moneenkin otteeseen valokuvausharrastuksen alkutaipaleella. Vaikka tuo ärsytti jo silloin, niin kyllähän kunnon kamera edesauttaa hyvien kuvien saamista, mutta ei yksinomaan riitä. Nyt Kuusamoviikon jälkeen vastaisin, että ei perkele auta!
LappiTalvimyrskyä ja tulipalopakkasia
Vuokraamamme mökki joululomaksi ei tällä kertaa aiheuttanut innostuksen hihkaisuja etukäteen, kun haluamamme mökki oli jo varattu ja tämä kuului kategoriaan ”otetaan kun ei muuta ole”. Ensitunnelmat mökille saavuttua eivät valitettavasti olleet yhtään sen paremmat. Eteisessä meitä vastaan tuli niin kova viemärin lemu, että haisi ihan siltä, kuin mökissä olisi tehty lanttulaatikkoa monta päivää putkeen. Haju oli kuitenkin kaikkea muuta kuin jouluinen.
Keskiyön aurinkoa sekä lintubongailua pohjoisessa
Näinä tuskastuttavan kuumina helleviikkoina muistelen mielelläni taakse jäänyttä kesälomaa ja sitä ihanaa viileyttä mitä silloin saimme kokea. Vietimme ensimmäisen viikon Senjalla Pohjois-Norjassa ja toisen viikon Kilpisjärvellä. Vältimme etelän sateet mutta ilma oli kolea, öisin Kilpisjärvellä mittarilukema saattoi pudota kahteen asteeseen. Ei ollut itikoista vaivaa, sen sijaan pitkiä kalsareita sai tunturissa kiskoa jalkaan hyytävän tuulen takia. Kylmyys on siunaus pohjoisessa kesällä, pipo on hyttyshattua paljon miellyttävämpi.
Kevät ja kolotukset
Kevät alkoi aikaisin tänä vuonna mutta sitten ilma viileni ja tuntui että kesti kauan, ennen kuin se alkoi kunnolla uudelleen. Terveydellisistä syistä tänä keväänä tuli kuvattua tavallista vähemmän, joten sinänsä ei kyllä haitannut yhtään, vaikka sen tulo tyssäsikin.
Valolla herkuttelua
Tänä vuonna sitkeä flunssa meinasi sotkea Lapinreissun totaalisesti mutta onneksi olo alkoi parantua juuri ennen lähtöä. Otimme tällä kertaa riskin ja lähdimme hiihtolomalla matkaan. Ryysiksestä emme silti joutuneet kärsimään, kun kiersimme hiihtokeskukset kaukaa.
Kosken kuohuissa
Joulureissu Kuusamoon on muodostunut jo perinteeksi. Perinteeksi näyttää muodostuneen myös se tosiasia, että joka toinen vuosi saadaan tyytyä ärsyttävän harmaisiin ja pilvisiin keleihin. Siitä olisi pitänyt jo ymmärtää, että tänä vuonna sinne ei kannata lähteä ollenkaan. Mökkitiellä vastaan tullut koiranulkoiluttaja tiesi kertoa, että edellispäivänä oli ollut vielä lunta puissa. Heti kun me pahan ilman linnut saavuimme paikalle, muuttuivat 20 asteen pakkaskelit +3 asteeksi ja kylmästi riepotteleva tuuli viskoi lumet rytinällä alas puista.
Ruskaton reissu
Teimme Lapin ruskareissun viikkoa myöhemmin kuin yleensä. Tietenkin tänä vuonna ns. ruska alkoikin jo hyvissä ajoin elokuun puolella ja varoiteltiin, ettei kannata jättää reissua kovin myöhäiseksi. Tuo aikainen lehtipuiden kellastuminen johtui kesän kuivuudesta ja lehdet olivat heleän keltaisen sijaan ruskean värisiä koppuroita.
Pohjoisen kesäyöt
Kesäyöt pohjoisessa ovat melkeinpä epätodellisia, kun aurinko ei laske ollenkaan. Tällöin muutumme yöeläjiksi, nukkumaan kömmimme joskus aikaisin aamulla ja ylös nousemme iltapäivällä. Hiukan tuntuu oudolta vaihtaa päivärytmi aivan päälaelleen, mutta siihen tottuu nopeasti siitäkin huolimatta, että jonkinlainen pakonomainen ”pitäisi nousta!” -ajatus takoo takaraivossa aamupäivisin. Päivisin kun on kuumaa ja auringonvalo kovaa, käyttää ajan mielellään höyhensaarilla.
Loputon suo
Tummat pilvet roikkuvat matalalla taivaalla. Askel tuntuu jähmeältä hikitipan valuessa selkää pitkin. Ilma on todella hiostava ja tuntuu siltä, että koska tahansa voi ukkonen jyrähtää. Pieni mutta helpottava tuulenvire tulee jostakin ja vahva suopursun tuoksu valtaa nenän. Olemme suolla.
Vappuhulinaa
Takatalven jälkeen koitti vihdoin kevät. Aurinko helli niin luontoa kuin luontokuvaajaa. Linnunlaulua alkoi jälleen kuulua enemmän ja luonto heräsi muutenkin uudelleen eloon. I-HA-NAA.
Kevään odotusta
Kelien puolesta kevät todella tulee keikkuen tänä vuonna. Jos sammakkokausi pääsi yllättämään viime vuonna, niin nyt se meni meiltä täysin ohi. Seurasimme meille tuttuja pikkulampia ja lätäköitä ja kun vihdoin huomasimme liikettä yhdellä lampareella, iski ennennäkemätön takatalvi yöpakkasineen ja lumisateineen. Kuvittelimme, että pienet kurnuttajat pakkaavat kapsäkkinsä ja muuttavat kiireen vilkkaa Teneriffalle, mutta muutaman päivän kuluttua kun kävimme tekemässä tuttua lammikkokierrosta, oli lähes joka paikkaan ilmestynyt kutua. Näköjään jäätävät kelit eivät sammakkojen kutupuuhia estä.
Harmaan päivän viettoa Lapissa
Olemme kahtena peräkkäisenä vuotena Lapissa lauhan ja tuulisen sään aikaan. On helmikuun loppu ja puut täysin paljaat lumesta. Keli on apean harmaa ja se tarttuu myös mieliimme. Tähän aikaan vuodesta pitäisi vielä pakkasen paukkua ja maiseman hohtaa valkoisena.
Täällä taas!
Olemme kolmatta kertaa Kuusamossa viettämässä joulun välipäiviä. Ensimmäisellä kerralla oli maagiset olosuhteet auringon paistaessa sumun takaa. Saimme juuri sitä, mitä olimme lähteneet kaamosaikaan hakemaan. Toisella kerralla vannoimme, että emme enää tule uudelleen tänne tähän aikaan vuodesta. Koko viikko oli pilvinen eikä vihertävän sinisistä kuvista ollut mihinkään. Päivällä valoisaa aikaa on kolme tuntia ja totesimme, että on turha lähteä reissuun, jos silloinkin on harmaan hämärää. Alkusyksystä mietimme, mitä tehdä joululoman aikana. Ja kappas, ennen kuin ehdimme huomatakaan, olimme varanneet lentoliput Kuusamoon. Sovimme, että tällä kertaa emme pety säästä, otamme sitten vain rennosti ulkoillen ja nautimme kelomökin tunnelmasta. Matkan lähestyessä katsoimme hermostuneesti sääennustetta, joka näytti koko ajan lauhempaa keliä jouluviikolle. Pilvistä luvattiin taas koko viikoksi.
Uneton Lapissa
Kesälomalla alkaa jo unelmoida syyskuun ruskaviikosta Lapissa. Kaikkia lomia odotamme toki innolla mutta tätä varmaan kaikista eniten. Olimme vuokranneet mökin, jossa olemme olleet kerran aikaisemmin. Edelliseltä kerralta jäi kaikista parhaiten mieleen upea sumuinen aamu ja toivoimme, että saisimme uusinnan siitä. Mökin ovelta on kymmenisen metriä järven rantaan, joten aamutuimaan on unikekojenkin helppo kömpiä lämpimän peiton alta ulos, kun ei tarvitse lähteä pihaa pidemmälle.
Norjan lumoa
Kaverini kirjoitti minulle, että olen tartuttanut häneen kännykkäräpsyjen myötä kunnon Norja-kuumeen. En yhtään ihmettele, niin upeissa satumaisemissa vietimme kesäloman ensimmäisen viikon. Olemme kolunneet aika lailla koko pohjois-Norjan, tämä paikka oli kuitenkin vielä näkemättä. Kvaloya tarjosi parastaan ilmojen suhteen - ja maisemien. Mielestäni kaikista komein paikka missä olemme käyneet. Ja kyllä, olemme kerran ajaneet turistien suosimalle Lofooteille. Toki silloin satoi lähes koko ajan ja vuoret jäivät tihkusateen taakse näkymättömiin suurimmaksi osaksi aikaa, joten tällä saattoi olla osuutensa asiaan, että Lofooteille ei ole kaivannut uudelleen. Kvaloyalla on noin 15 000 asukasta, joten saa varautua, että liikennettä on päivisin melko paljon. Saari kuuluu Tromssan kuntaan.
Tiiroja illan viimeisissä valoissa
Toukokuussa aurinko laskee vasta kymmenen maissa, joten arki-iltoina ei jaksa lähteä kuvaamaan parhaimpien valojen aikaan. Kuvaamiset ovat siksi jääneet harmittavan vähäisiksi. Aurinkoisia iltoja on kuitenkin riittänyt myös viikonlopuille ja kerrankin saimme hyödynnettyä kauniin lämpimät iltavalot.
Kevään kohokohta
Illalla ei meinaa tulla uni, vaikka väsyttää. Kello soi viiden tunnin päästä, joten jonkin verran olisi unta saatava. Lopulta nukahtaminen onnistuu mutta kahden tunnin päästä olen taas hereillä katsoen kelloa. Joko? Ei, vielä saa nukkua kolme tuntia. Keho käy kuitenkin innostuksesta ja jännityksestä ylikierroksilla eikä nukahtaminen enää uudelleen onnistu. Vihdoin kello lyö neljä ja saa nousta ylös.
Koskikaroja ja yllätysvieras!
Tänä vuonna Lapissa tuli keskityttyä aika paljon koskikarojen kuvaamiseen. Emme ole aiemmin niitä täällä pahemmin kuvanneet, viime vuonna lähinnä saukon odottelun lomassa. Tällä kertaa huomattiin, että parissa kohdassa koskea pääsee rantaan kuvaamaan ja että kuvakulmat ovatkin ihan jees!
Elämää kaupungissa: Puistometsän vaateliaat vinkujat
Loppukeväästä ja alkukesästä puistomaisissa metsissä alkaa kuulua vaativaa vinkunaa. Syylliset eivät välttämättä ole pussikaljoittelevia teinejä, vaan ruokaa kerjääviä sarvipöllön poikasia.
Elämää kaupungissa: Linturuokinnan iltavuorolaiset
Kun linturuokinta hämärän tullessa hiljentyy linnuista, paikalla alkaa toisenlainen vilinä. Hiiristä rohkein uskaltautuu ensimmäisenä ulos kolostaan ja vilahtaa vauhdilla ruokinnalle pähkinä mielessään.
Elämää kaupungissa: Kauan kaivattu kurkistus
”Tuolta kun kurkistaisi kärppä.” Lause, jota toistelemme usein ulkona liikkuessamme idyllisen näköisen kivimuurin tai rustiikkisen talon kivijalan kohdalle osuessamme. Valitettavasti toiveemme ei yleensä toteudu muualla kuin sosiaalisen median kuvatulvan äärellä. Kunnes eräänä huhtikuisena iltana, mahdollisimman epävalokuvauksellisen talventörröttäjäpusikon äärellä, ilmoille pääsevät epäuskoiset sanat: ”tuollon kärppä!”.
Uudet sivut avattu!
Blogi luontokuvauksesta, luonnossa liikkumisesta ja mistä nyt ikinä saadaankaan tekstiä aikaiseksi. Kuvia varmaan ainakin saadaan julkaistua.