Valolla herkuttelua

Tänä vuonna sitkeä flunssa meinasi sotkea Lapinreissun totaalisesti mutta onneksi olo alkoi parantua juuri ennen lähtöä. Otimme tällä kertaa riskin ja lähdimme hiihtolomalla matkaan. Ryysiksestä emme silti joutuneet kärsimään, kun kiersimme hiihtokeskukset kaukaa.

Talvi ei taaskaan tarjonnut tykkylumisia maisemia mutta mökin ympäristössä oli jonkin verran lunta puissa, mikä vaikutti yllättävän paljon maisemiin verrattuna täysin lumettomiin puihin vähän kauempana. Kuurastakin saimme nauttia muutamana päivänä kireiden pakkasöiden jälkeen. Kävi todella hyvä tuuri säiden suhteen kun edellisellä viikolla oli jopa +4 asteen lämpötiloja Lappia myöten ja seuraavalla viikolla lämpötila taas nousi.

Reissun kohokohta olivat laulujoutsenet ja vieläpä kauniissa valossa. Lukumäärä vaihteli kahdesta kahteentoista. On huimaa, kuinka hyvin ne selviävät kovista paukkupakkasista pienessä sulassa. Virtaavan veden äärellä ei ole riskiä, että vesi kokonaan jäätyisi, sulan koko vaan muuttuu ilman lämpötilan myötä. Tänä talvena huomasimme jonkun laittaneen joutsenille myös kauraa lumelle. Yhtenä kirkkaana aamuna oli vain kaksi laulujoutsenta paikalla ja ne nukkuivat jään päällä sulan reunassa. Asettauduimme valoon nähden niin, että saisimme kuvattua auringonnousua joutsenten takaa. Aurinko nousi mutta joutsenet vetivät sikeitä. Alkoi jo näyttää siltä, että kuvia ei syntyisi parhaimpien valojen aikaan, kunnes molemmat heräsivät ehkä noin puoleksi minuutiksi, laskeakseen jälleen päänsä siipiensä suojiin. Onneksi olimme itsekin tässä hetkessä hereillä, muuten olisi mennyt koko tapahtuma ohi. Tätä luontokuvaus useimmiten on, paras hetki on silmänräpäyksessä ohi.

Tämän sain kokea myös toisena aamuna, kun joutsenia oli paikalla enemmän. Aamu oli enimmäkseen pilvinen mutta kauniin kuurainen. Joutsenet nukkuivat mutta yksi piti vahtia uiden edes takaisin pienessä sulassa. Aurinko alkoi paistaa ja sen myötä myös vedestä nouseva sumu tuli näkyväksi. Valoa kesti muutaman sekunnin ja onnistuin möhlimään tilanteen liian tiukalla rajauksella.

Sain kuitenkin päivällä uuden mahdollisuuden ennen auringonlaskua, ihme kyllä joutsenet olivat yhä paikalla. Vesi ”kiehui” vieläkin ja valoa kesti nyt pidempään. Kuuraiset puut toivat oman elementtinsä kuviin, auringon paistaessa niiden takaa.

Valolla vaan on niin paljon väliä! Viime marraskuu oli poikkeuksellinen, kun ei ollutkaan pelkkää harmautta ja tylsiä tihkusateisia päiviä. Löysimme kyhmyjoutsenperheen merenrannalta, kimaltelevasta bokehmerestä kylpemästä. Auringon laskiessa valo muuttui pehmeäksi ja bokehpallot saivat lämmintä väriä osakseen.

Joulun reissu Kuusamoon oli - kuten todettu - aikalailla valoton. Kun tulimme sieltä takaisin etelään, oli kuin eri planeetalle olisi saapunut, kun sankan lumisateen jälkeen kirkastui. Olosuhteet olivat maagiset lumpyryn väistyttyä, auringon värjätessä myrskypilviä. Istuimme autossa mutta teimme äkkipysähdyksen merenrantaan katsomaan tätä upeaa näkymää. Emme olleet varautuneet maisemakuvaukseen, joten laajikset olivat tietenkin kotona. Sain kuitenkin 70-180 millisellä otettua jonkinlaista pystypanoraamaa. Se onnistuikin lopulta aika hyvin.