Kevät ja kolotukset | Luonnon lumoissa

Kevät alkoi aikaisin tänä vuonna mutta sitten ilma viileni ja tuntui että kesti kauan, ennen kuin se alkoi kunnolla uudelleen. Terveydellisistä syistä tänä keväänä tuli kuvattua tavallista vähemmän, joten sinänsä ei kyllä haitannut yhtään, vaikka sen tulo tyssäsikin.

Viime vuonna hiukan harmitti, kun silkkiuikkujen soidinaikaan tuli takatalvi eikä ollut mahiksia käydä hyvien valojen aikaan kuvaamassa. Tänä vuonna kesti ihmeen kauan, ennen kuin silkkiuikut palasivat. Kävimme muutaman kerran katsomassa ja aina oli vain pari pariskuntaa paikalla. Onneksi ilmojen lämmetessä niitä tuli myöhemmin lisää.

Kävimme ihastelemassa silkkiuikkujen soidinta parina iltana ja jonain pilvisenä päivänä myös. Vielä näin keväällä eivät korret pahemmin häiritse kuvausta vaan uikut saavat touhuta avoimessa paikassa. Rannassa oli yksi korsista tehty pesä, jonka päällä silkkiuikut kävivät välillä parittelemassa. Oletetut korsialustan rakentajat olivat todella mustasukkaisia pesästään, koska aina kun joku toinen pariskunta yritti tulla salakavalasti parittelemaan korsikasan päälle, saivat ne hyvin nopeasti häädön. Joskus siipeilijät onnistuivat kuitenkin parittelemaankin siinä. Kovia tappeluja ei olla aiemmin onnistuttu kuvaamaan mutta nyt sellainen kehkeytyi ilahduttavasti lähelle rantaa parittelukummun viereen.

Soidinmenoja on hauska seurata. Silkkuikuilla on monenlaisia tapoja näyttää kumppanilleen kiintymystä. Päätä heilutellaan puolelta toiselle ja välillä sukelletaan samaan aikaan hakemaan levätupsu nokkaan ja sitten rynnätään toisiaan kohti niin, että noustaan vettä polkemalla korkealle vastakkain heiluttamaan levää puolelta toiselle. Näytelmä on upea ja äänimaailmakin varsin hulvaton.

Tänä vuonna vapaapäiville osui mukavasti kaksikin kirkasta aamua. Ensimmäisenä aamuna vesi oli edellisillasta laskenut ja korsia näkyi enemmän. Korsikasa painui silkkiuikkujen painosta parittelun aikana alas sen verran, että juuri naaraan pään kohdalle tuli häiritsevästi korsi eteen. Aamun parhaimpien valojen aikaan oli muutenkin hiljaista, lähimmät linnut nukkuivat. Tappeluja oli aika hyvin mutta ne olivat kaukana rannasta.

Toisena aamuna meininki oli vilkkaampaa ja parittelukohdan taustalle sai kivasti auringonnousun mukaan kuvaan. Uikkujen hengityshöyryt näkyivät hyvin vastavaloon kuvatessa koleasta aamusta johtuen. Silloin kun silkkiuikut siirtyvät paritteluasemiin, on paras olla liikkumatta, koska koiras empii todella herkästi. Tuntui ettei uskalla edes hengittää.