8 tarinaa

Kevät alkoi aikaisin tänä vuonna mutta sitten ilma viileni ja tuntui että kesti kauan, ennen kuin se alkoi kunnolla uudelleen. Terveydellisistä syistä tänä keväänä tuli kuvattua tavallista vähemmän, joten sinänsä ei kyllä haitannut yhtään, vaikka sen tulo tyssäsikin.

Viime keväänä päädyimme puolivahingossa seuraamaan tiirojen kevätpuuhailua mukavissa iltavaloissa. Tänä keväänä päädyimme panostamaan aiheeseen vähän enemmänkin. Tuhansien ja tuhansien ohilaukauksien sekaan mahtui onneksi muutama ihan kelpo pärskähdyskin.

Karmaisevan keikkuvasti saapunut kevät sai meidät jo pelkäämään sammakkokauden menneen ohi suun. Pidimme kuitenkin loppuun asti silmällä sitä viimeistä lammikkoa, johon ei ennen takatalvia ehtinyt ilmestyä kutua. Onneksi, sillä vappu-viikolla sinne lopultakin järjestyi kunnon kurnuttajakemut.

Takatalven jälkeen koitti vihdoin kevät. Aurinko helli niin luontoa kuin luontokuvaajaa. Linnunlaulua alkoi jälleen kuulua enemmän ja luonto heräsi muutenkin uudelleen eloon. I-HA-NAA.

Kelien puolesta kevät todella tulee keikkuen tänä vuonna. Jos sammakkokausi pääsi yllättämään viime vuonna, niin nyt se meni meiltä täysin ohi. Seurasimme meille tuttuja pikkulampia ja lätäköitä ja kun vihdoin huomasimme liikettä yhdellä lampareella, iski ennennäkemätön takatalvi yöpakkasineen ja lumisateineen. Kuvittelimme, että pienet kurnuttajat pakkaavat kapsäkkinsä ja muuttavat kiireen vilkkaa Teneriffalle, mutta muutaman päivän kuluttua kun kävimme tekemässä tuttua lammikkokierrosta, oli lähes joka paikkaan ilmestynyt kutua. Näköjään jäätävät kelit eivät sammakkojen kutupuuhia estä.

Toukokuussa aurinko laskee vasta kymmenen maissa, joten arki-iltoina ei jaksa lähteä kuvaamaan parhaimpien valojen aikaan. Kuvaamiset ovat siksi jääneet harmittavan vähäisiksi. Aurinkoisia iltoja on kuitenkin riittänyt myös viikonlopuille ja kerrankin saimme hyödynnettyä kauniin lämpimät iltavalot.

Viime vuoden kevät oli kylmä ja myöhässä ja ainakin meiltä menivät sammakoiden kutuhyörinät ohi kokonaan. Kutulammikko toisensa jälkeen tuotti pettymyksen. Yhtenä päivänä lammikko oli enimmäkseen jäässä, seuraavana siinä saattoi olla kutua, mutta ei sammakoita. Tänä vuonna kohdalle osui useamman lämpimän ja aurinkoisen päivän putki, joten sammakotkin viihtyivät pelipaikoilla vähän pidempään.

Illalla ei meinaa tulla uni, vaikka väsyttää. Kello soi viiden tunnin päästä, joten jonkin verran olisi unta saatava. Lopulta nukahtaminen onnistuu mutta kahden tunnin päästä olen taas hereillä katsoen kelloa. Joko? Ei, vielä saa nukkua kolme tuntia. Keho käy kuitenkin innostuksesta ja jännityksestä ylikierroksilla eikä nukahtaminen enää uudelleen onnistu. Vihdoin kello lyö neljä ja saa nousta ylös.