Tiiroja illan viimeisissä valoissa

Toukokuussa aurinko laskee vasta kymmenen maissa, joten arki-iltoina ei jaksa lähteä kuvaamaan parhaimpien valojen aikaan. Kuvaamiset ovat siksi jääneet harmittavan vähäisiksi. Aurinkoisia iltoja on kuitenkin riittänyt myös viikonlopuille ja kerrankin saimme hyödynnettyä kauniin lämpimät iltavalot.

Tiirat ovat palanneet ja näin keväällä koiraat tekevät kaikkensa tehdäkseen naaraaseen vaikutuksen. Naaras istuu kivellä odottaen, että koiras tuo sille lahjan, eli kalan. Siinä se lepäillen katselee vierestä, kun koiras lentelee ympärillä, välillä tehden syöksyjä veteen, yrittäen epätoivoisesti napata saalista. Onnistuttuaan koiras kiirehtii naaraan luo, joka joko hyväksyy lahjan tai ei. Jäimme seuraamaan yhtä tiirapariskuntaa, asettuen vastavalon puolelle. Yhdeksän aikaan alkoi valo olla parhaimmillaan mutta aurinko laski nopeasti puiden taakse.

Ensimmäisellä kerralla kun koiras toi naaraalle kalan, en saanut kunnolla vastavaloa hyödynnettyä, koska otin kuvat liian korkealta. Saalis oli pieni ja kelpasi naaraalle. Koiras lähti uudelleen kokeilemaan kalaonneaan ja sillä välin laskin kameraa alemmas. Valo oli muuten upea mutta ’lens flare’, eli linssiheijastus, ilmestyi kuvaan suoraan aurinkoa kohti kuvaten. Kaunista valoa kesti pari minuuttia eikä koiras tietenkään tänä aikana onnistunut saamaan saalista. Auringon paistaessa puiden takaa sai linnun taustalle kuitenkin vielä pitkään kivat ’bokehpallot’, eli valopallot.

Muutaman minuutin odottelun jälkeen koirasta vihdoin lykästi. Se saapui naaraan luo harmittavasta suunnasta, kiven takaa. Naaras kääntyi koirasta kohti niin, että sen selkä oli meitä päin. Naaras ei kuitenkaan heti napannut kalaa ja koiras tuli kivelle naaraan vierelle lahja nokassaan. Saalis oli isompi kuin edellinen. Naaras maisteli sitä hiukan mutta käänsi sitten päänsä poispäin. Ei jostain syystä kelvannut tällä kertaa ja koiras joutui pettyneenä luovuttamaan.