Lapin lumoissa: Kuukkeleita lennosta

Kuukkeleiden kuvaamisessa vaatimustaso on noussut viime vuosina aika korkealle. Kiintolevyt pursuavat kelissä kuin kelissä otettuja pönökuvia, ruskaväreillä ja ilman. Viime aikoina tavoitteena ovatkin olleet laajakulmalla otetut laskeutumiskuvat.

Tälläkin kertaa kohteena on meille tuttu kuukkelipariskunta, jota olemme kuvanneet ensimmäisen kerran jo vuonna 2018. Reissun ensimmäisellä yrityksellä herrasväki ei suvainnut ilmaantua paikalle lainkaan. Ilmeisesti liian tuulinen keli sai ne pysyttelemään piilossa.

Toisella yrittämällä kaverit löytyivätkin lyhyen odottelun jälkeen ja suostuivat vielä seuraamaankin kuvaajia vähän syrjemmälle mallin hommiin.

Hetken pähkäilyn jälkeen metsän reunasta löytyi pieni lumikumpare, johon kaksikko innostui tekemään näyttäviä laskeutumisia suorastaan liukuhihnalta. Ongelmana oli vain valo. Sitä ei ollut. Päivä oli juuri niin harmaata pilvimöhnää kuin vain voi olla ilman, että sataa lunta. Lumisade olisi ollut kuviin tervetullut lisäelementti, mutta sitä ei taivaalta valitettavasti tippunut muutamaa hiutaletta enempää.

Päivän toimivimmaksi strategiaksi osoittautui ottaa kuvat hivenen sivusta. Suoraan edestä päin kuukkelit jäivät aina harmillisesti lumikummun taakse. Niillä kun on laskeutuessaan tapana tehdä pieni koukkaus alakautta.

Seuraavana päivänä ongelma valon kanssa oli päinvastainen. Nyt sitä oli liikaa. Täydeltä taivaalta helottanut paiste oli aivan liian kovaa kuvaamiseen, mutta viikon reissulla ei ole varaa nirsoilla ja oli kuvattava sillä mitä tarjolla oli.

Kuukkelit puolestaan laittoivat silmään aivan totaalisen trollivaihteen. Kahlasimme vyötäröä myöten lumihangessa varmaankin ratakierroksen verran yrittäessämme löytää kohtaa, johon kuukkelit suostuisivat laskeutumaan. Mieluiten vastavalossa.

Kohtia sinänsä löytyi koko ajan, mutta linnut halusivat välttämättä saapua niihin kuvaajien ja kameroiden takaa. Loppumatka hypeltiin lumihangessa. Kerkesimme jo luopua vastavaloajatuksestakin ja käännyimme kuvaamaan myötävaloon, mutta sittenpä sankarimme tietenkin vaihtoivat omaa suuntaansa.

Lopulta jonkinlainen kompromissi saavutettiin ja kuukkelit saapuivat pelipaikoille suoraan sivulta. Tai toinen heistä saapui. Rohkeampi puolisko laskeutui laajakulmavisioihin sopivasti suoraan 30 sentin päähän kamerasta, mutta varautuneempi kumppani katsoi viisaammaksi laskeutua metrin päähän ja hypellä loppumatkan hangessa. Sama varautuneempi käytös oli havaittavissa myös edellisenä päivänä, mutta silloin ero oli sen verran pieni, että molemmista yksilöistä sai kuvia.

Ilmeisesti hangessa törröttäneet kamerat herättivät jonkinlaista epäluuloa, koska molemmat linnut kyllä kävivät hakemassa kuvauspalkkiot tarpeen tullen suoraan kuvaajan kädestä.

Sivulta kuvattu laskeutuminen voi olla sinänsä näyttävä kuvakulma, kuten otsikkokuvasta näkee. Valitettavasti kuukkelin siipi jää muutaman sentin vajaaksi peittääkseen liian voimakkaasti paistavan auringon. Tämän myötä linssiheijastukset ja paha puhkipalaminen tärvelevät kuvan.

Ylläolevasta kuvasta näkee potentiaalin, jos siipi osuu tasan oikeaan kohtaan. Valitettavasti kuva on muuten aika epäterävä ja suoraan iltapäivän aurinkoon kuvaaminen tekee kontrasteista aika mahdottomat.

Taas kerran kuukkelikohtaamisista jäi jotain hampaankoloon, mutta olihan kuitenkin mukava nähdä vanhat kaverit taas kerran.

Ohessa vielä muutama vähän erikoisempi otos, josta voi koittaa päätellä näiden kuvien onnistumisprosenttia.

Helppoa kuukkelikuvaamista