Valolla herkuttelua

Jyrki Salonen

Jos olet seurannut tätä blogia yhtään pidempään, olet varmaankin kuullut jo kyllästymiseen asti kuukkeli-pariskunnasta, jota olemme kuvailleet jo vuosien ajan. Emme olleet nähneet kavereitamme puoleentoista vuoteen ja arvelimme niiden siirtyneen jo autuaammille makkarannorkoamis-apajille.

Tua Lönnroth

Joulureissu Kuusamoon on muodostunut jo perinteeksi. Perinteeksi näyttää muodostuneen myös se tosiasia, että joka toinen vuosi saadaan tyytyä ärsyttävän harmaisiin ja pilvisiin keleihin. Siitä olisi pitänyt jo ymmärtää, että tänä vuonna sinne ei kannata lähteä ollenkaan. Mökkitiellä vastaan tullut koiranulkoiluttaja tiesi kertoa, että edellispäivänä oli ollut vielä lunta puissa. Heti kun me pahan ilman linnut saavuimme paikalle, muuttuivat 20 asteen pakkaskelit +3 asteeksi ja kylmästi riepotteleva tuuli viskoi lumet rytinällä alas puista.

Jyrki Salonen

Pimein aika vuodesta on taas täällä. Lintu- ja eläinkuvauksien saralla on aika hiljaista, mutta pimeällä taivaalla loistavat revontulet tarjoavat ainakin ajoittain syitä kameran ulkoilutukselle. Auringon aktiivisuuden lähestyessä 11 vuoden syklinsä maksimia potentiaalia komeille leiskuille on taas ilmassa. Komeiden leiskujen lisäksi luvassa lienee myös katkeraa some-kommentointia ja Iltalehdessä pettymystään Ylläksen kalliiseen revontulisafariin tilittävä Marja-Yrjänä. Hän kun ei kuulemma nähnyt kuin harmaita pilviä, vaikka oppaan kamerassa niitä revontulia komeilikin. Mistä siis oikein on kyse?

Jyrki Salonen

Äkkiseltään sitä voisi kuvitella, ettei muutama hehtaari kuolleita auringonkukkia herätä erityisempiä intohimoja valokuvauksen suhteen. Mutta heitäppä sekaan tuhatpäinen järripeippoparvi, pari salakavalaa varpushaukkaa ja unenpöpperöt silmistä karisteleva aamusumu, niin tilanne onkin heti vähän mielenkiintoisempi.