Pohjoisen kesäyöt

Kesäyöt pohjoisessa ovat melkeinpä epätodellisia, kun aurinko ei laske ollenkaan. Tällöin muutumme yöeläjiksi, nukkumaan kömmimme joskus aikaisin aamulla ja ylös nousemme iltapäivällä. Hiukan tuntuu oudolta vaihtaa päivärytmi aivan päälaelleen, mutta siihen tottuu nopeasti siitäkin huolimatta, että jonkinlainen pakonomainen ”pitäisi nousta!” -ajatus takoo takaraivossa aamupäivisin. Päivisin kun on kuumaa ja auringonvalo kovaa, käyttää ajan mielellään höyhensaarilla.

Meillä kävi hyvä tuuri tänä kesänä, kun vietimme viikon Lapissa. Lähes joka yö oli kirkas, sadetta tuli ehkä yhtenä aamuna kun olimme nukkumassa. Hellekään ei piinannut kuten etelässä. Kesälomareissun tarkoitus oli kuvata kiirunoita, nauttia leppoisasta olosta kelomökissä ja saunoa maailman tunnelmallisimmassa kelosaunassa sekä virkistäytyä kirkkaassa tunturipurossa.

Sanoista kesä ja Lappi tulee ensimmäisenä mieleen hyttyset ja mäkäräiset. Niitä oli kuitenkin ihmeen vähän ja selvittiin ihan vain parilla hyttysenpuremalla. Toki osaamme suojautua vaatetuksella hyvin, mutta eipä ininää paljon kuulunut. En muista kesää jolloin en olisi saanut mäkäräisen puremaa pohjoisessa ollessa, nyt kävi tuuri. Kahtena kertana tunturissa oli niin kova tuuli, että sinne meinasi jäätyä. Kahtena muuna yönä oli taaskin todella tyyntä ja itikoita älytön määrä. Oli hassua, että alempana niitä ei ollut nimeksikään mutta ylhäällä tunturilla sitäkin enemmän. Ei siellä tunturissa aina tuule, vaikka niin usein väitetäänkin. Eipähän tullut hyttyshattu ihan turhaan mukaan.

Linnut ovat mukavan tottuneita ihmisiin, mutta niille pitää tietenkin antaa tilaa ja liikkua rauhallisesti. Muita kuvaajia emme nähneet muuta kuin vastaantulijan kerran tunturilta alaspäin laskeutuessa ja kerran ylöspäin kiivetessä. Valo on yöllä aivan mieletön auringon paistaessa matalalta.

Näimme ensimmäistä kertaa kiirunoiden parittelevan. Parittelua edeltävänä yönä oli kiivaat takaa-ajot, kun paikan herruudesta oli taisteltava. Sössin pahasti tarkennuksen kanssa ja kateellisena katsoin, kuinka hyvän kuvan Jyrki oli saanut kyseisestä tilanteesta. Myöhemmin sain onneksi kuitenkin minäkin jonkun kelvollisen ruudun.

Paritteluyönä oli todella hiljaista. Ihmettelimme, miksi koiraskiirunat olivat kovin vaisuja, töpöttelivät niska kyyryssä vauhdilla kivien taakse piiloon ja pysyivät siellä. Syy selvisi kun huomasimme naaraan ja koiraan pitävän tiiviisti yhtä. Pari löysi mahdollisimman huonon parittelupaikan kuvaamisen kannalta, kun menivät syvään kuoppaan touhuamaan. Myöhemmin tämä tapahtui kuitenkin avoimemmassa paikassa, aivan silmiemme edessä. Valinta ei mikään kovin hyvä kuvausmielessä ollut vieläkään, selkeästi haluavat hiukan suojaa. Oli hauska seurata, kuinka koiras nautti omasta voitostaan, poseeraten isoilla kivillä rinta rottingilla. Naaras ei kuitenkaan ollut kovin helppo valloitettava, ja kerran koiraalla meni pihtailuun niin hermo, että yritti väkisin naaraan päälle. Naaras pelästyi lentoon ja koska yli-innokas kosija ei antanut periksi, piiloutui se koiraan viereen kiven taakse pysyen aivan paikallaan. Naaras piti koko ajan pientä ääntä ja luulin että koiras sen takia vielä huomaisi sen, mutta ei. Naaraan taktiikka onnistui ja koiras lähti lannistuneena pian muualle ajamaan liian lähelle tullutta kilpailijaa pois.

Riekkoja oli paljon myös liikkeellä. Ne viihtyvät alempana tunturilla ja ovat siten vähän vaikeammin kuvattavissa, kun aluskasvillisuutta on enemmän. Metsäjäniksiä näkyi myös runsain määrin, jopa tunturin päällä. Kerran Jyrki huomasi yhden, joka oli pitkään paikallaan. Siitä saimme kuvaakin vaikka melko kaukaa, kun varoimme pelästyttämästä sitä.

Mökin pihassa oli kiva seurata, kun iso porotokka kävi kahdesti niin, että olimme alkuyöstä paikalla. Istuimme hiljaa terassin portailla kun porot kävelivät vajaan kahden metrin päästä ohi. Pihalla oli lintuelämää jonkin verran mutta useimmiten linnuista näki vain vilauksen, kun ne laskeutuivat puron taakse heinikkoon tai muuten vain lensivät ohi. Päivänkorentoja parveili puron päällä ja yksi oli jäänyt rantaheinään viettämään yötä. Sitä kuvasimme aamuyöllä tunturilta palanneena, ennen nukkumaan menoa.

Yhtenä yönä, kun kävimme ajamassa pikkuteitä toivoen että jotakin elämää näyttäytyisi, nousi nätti sumu järvien päälle. Kävimme lammenrannalla ihastelemassa usvaista näkymää, harmi ettei silloin ollut lintuja vedessä. Ranta oli todella soinen ja siksi jouduimme jäämään aika kauas. Ei auttanut muu kuin yrittää telellä vangita tätä kaunista erämaatunnelmaa kuviin.

Kesälomat on lusittu, joten nyt voi alkaa salaa haaveilemaan syksystä.