Keskivertokuvaaja hyvällä kameralla
Lue tarina
Esittely
Reilu kymmenen vuotta sitten hankin ensimmäisen järjestelmäkamerani mutta harrastus alkoi kuitenkin kunnolla vasta pari vuotta myöhemmin tavattuani Jyrkin, jolta opin paljon. Kuvasimme aluksi maisemia merenrannalla mutta muukin luontokuvaus kiinnosti, joten teleobjektiivit hankimme melko pian, ja siitä kokoelmat laajenivat pikkuhiljaa.
Luontokuvauksesta on tullut meille elämäntapa ja kuvaamaan on päästävä aina kun mahdollista. Siinä kun keskittyy saamaan vaikka haukasta lentokuvia tai löytämään hyvää kuvakulmaa sinivuokkoja kuvatessa, unohtuu kaikki muu.
Lapin ja Norjan jylhät maisemat ovat saaneet meidät pauloihinsa ja varsinkin taianomaisen Lapin puhtaaseen luontoon on päästävä vähintään pari kertaa vuodessa.
Asuin lapsuuteni maaseudulla metsän ympäröimänä. Toki luonnossa tuli leikittyä silloin paljon mutta vasta aikuisena kiinnostus luontoa kohtaan kasvoi, ja kuvausharrastuksen myötä olen oppinut tuntemaan esimerkiksi lintuja paljon paremmin. Nautin luonnossa liikkumisesta ja luonnon tarkkailu tuottaa paljon iloa. Mikään ei voita tunnetta, kun kokee saaneensa onnistuneen kuvan, ja tämä tunne saa yrittämään yhä uudelleen uusia kuvakulmia tai löytämään uutta kuvattavaa.
Portfolio
Viimeisimmät blogit
Keskivertokuvaaja hyvällä kameralla
Sulla on hyvä kamera, kun saat niin hyviä kuvia! Tätä kuulin aika moneenkin otteeseen valokuvausharrastuksen alkutaipaleella. Vaikka tuo ärsytti jo silloin, niin kyllähän kunnon kamera edesauttaa hyvien kuvien saamista, mutta ei yksinomaan riitä. Nyt Kuusamoviikon jälkeen vastaisin, että ei perkele auta!
Talvimyrskyä ja tulipalopakkasia
Vuokraamamme mökki joululomaksi ei tällä kertaa aiheuttanut innostuksen hihkaisuja etukäteen, kun haluamamme mökki oli jo varattu ja tämä kuului kategoriaan ”otetaan kun ei muuta ole”. Ensitunnelmat mökille saavuttua eivät valitettavasti olleet yhtään sen paremmat. Eteisessä meitä vastaan tuli niin kova viemärin lemu, että haisi ihan siltä, kuin mökissä olisi tehty lanttulaatikkoa monta päivää putkeen. Haju oli kuitenkin kaikkea muuta kuin jouluinen.
Keskiyön aurinkoa sekä lintubongailua pohjoisessa
Näinä tuskastuttavan kuumina helleviikkoina muistelen mielelläni taakse jäänyttä kesälomaa ja sitä ihanaa viileyttä mitä silloin saimme kokea. Vietimme ensimmäisen viikon Senjalla Pohjois-Norjassa ja toisen viikon Kilpisjärvellä. Vältimme etelän sateet mutta ilma oli kolea, öisin Kilpisjärvellä mittarilukema saattoi pudota kahteen asteeseen. Ei ollut itikoista vaivaa, sen sijaan pitkiä kalsareita sai tunturissa kiskoa jalkaan hyytävän tuulen takia. Kylmyys on siunaus pohjoisessa kesällä, pipo on hyttyshattua paljon miellyttävämpi.
Kevät ja kolotukset
Kevät alkoi aikaisin tänä vuonna mutta sitten ilma viileni ja tuntui että kesti kauan, ennen kuin se alkoi kunnolla uudelleen. Terveydellisistä syistä tänä keväänä tuli kuvattua tavallista vähemmän, joten sinänsä ei kyllä haitannut yhtään, vaikka sen tulo tyssäsikin.
Valolla herkuttelua
Tänä vuonna sitkeä flunssa meinasi sotkea Lapinreissun totaalisesti mutta onneksi olo alkoi parantua juuri ennen lähtöä. Otimme tällä kertaa riskin ja lähdimme hiihtolomalla matkaan. Ryysiksestä emme silti joutuneet kärsimään, kun kiersimme hiihtokeskukset kaukaa.
Kosken kuohuissa
Joulureissu Kuusamoon on muodostunut jo perinteeksi. Perinteeksi näyttää muodostuneen myös se tosiasia, että joka toinen vuosi saadaan tyytyä ärsyttävän harmaisiin ja pilvisiin keleihin. Siitä olisi pitänyt jo ymmärtää, että tänä vuonna sinne ei kannata lähteä ollenkaan. Mökkitiellä vastaan tullut koiranulkoiluttaja tiesi kertoa, että edellispäivänä oli ollut vielä lunta puissa. Heti kun me pahan ilman linnut saavuimme paikalle, muuttuivat 20 asteen pakkaskelit +3 asteeksi ja kylmästi riepotteleva tuuli viskoi lumet rytinällä alas puista.
