Kevään odotusta

Kelien puolesta kevät todella tulee keikkuen tänä vuonna. Jos sammakkokausi pääsi yllättämään viime vuonna, niin nyt se meni meiltä täysin ohi. Seurasimme meille tuttuja pikkulampia ja lätäköitä ja kun vihdoin huomasimme liikettä yhdellä lampareella, iski ennennäkemätön takatalvi yöpakkasineen ja lumisateineen. Kuvittelimme, että pienet kurnuttajat pakkaavat kapsäkkinsä ja muuttavat kiireen vilkkaa Teneriffalle, mutta muutaman päivän kuluttua kun kävimme tekemässä tuttua lammikkokierrosta, oli lähes joka paikkaan ilmestynyt kutua. Näköjään jäätävät kelit eivät sammakkojen kutupuuhia estä.

Kevään odotus on kova pitkän talven jälkeen. Maaliskuussa on aina yhtä piristävää huomata kyhmy- ja laulujoutsenten muuttomatkan alkaneen. Kevättalveen mahtui monta sumuista päivää ja jokunen osui myös mukavasti viikonlopulle, joten lähdimme rannikolle katsomaan näkyisikö joutsenia. Löysimme kyhmyjoutsenpariskunnan sumun keskeltä, jolla oli juuri sopivasti söpöilyt meneillään, käännellen rintarinnan päitään puolelta toiselle. Miten voi mikään näyttää niin kauniilta pitkän ja pimeän talven jälkeen. Kuvista ei sen sijaan tullut mitään, joutsenet hukkuivat sumuun ja harmaa merimaisema taustalla jätti kylmäksi.

Lähdimme kävelemään rantaa pitkin ja pysähdyimme hetkeksi katselemaan aavemaiselle merelle. Sumu sakeni entisestään ja kun käännyimme, huomasimme variksen katselevan meitä kelopuun latvasta. Jyrki heitti sille pähkinän ja sen myötä paikalle kerääntyi lisää variksia. Otin muutaman kuvan mutta en uskonut saaneeni mitään kovin kummoista otosta, kunnes sitten kotona huomasin, että pari oli osunut aika hyvin kohdalleen. Sankka sumu toimi todella hyvin ja vaikka ensin harmittelin taustalla näkyvää töhrittyä rakennusta, toi sekin mielestäni kivasti vähän väriä muuten harmaaseen kuvaan. Varista tulee harvoin kuvattua, vaikka se on loppujen lopuksi hyvinkin kuvauksellinen lintu.

Käärmeet kuuluvat myös kevään ensimmäisiin kuvauskohteisiin. Pääsiäiseksi sattui pari aurinkoista päivää, joten suuntasimme kohti kyyparatiisia, saappaat jalassa. Hassusti vaisto käskee tömistelemään kävellessä vaikka sitä ei todellakaan voi tehdä, mikäli käärmeistä haluaa nähdä muutakin kuin poispäin vilistävän peräpään. Kyyt ovat vaikeita kuvauskohteita siinä mielessä, että ne tykkäävät olla mahdollisimman epäkuvauksellisissa paikoissa, varvikon tai kallionseinämän suojissa. Eikä pilvettömältä taivaalta porottava aurinkokaan luo kovin hyviä kuvausvaloja. Käärmeet ovat myös todella arkoja ja omien liikkeiden kanssa tulee olla mahdollisimman rauhallinen, ettei säikytä pelokasta luikertelijaa pois. Paratiisista pois lähtiessä törmäsimme sammakkoon. Näin aikaisin emme ole aiemmin sammakkoa nähneet. Aikamoisessa ryteikössä se oli mutta jonkun kuvan siitä saimme. Nämä taisivatkin jäädä tämän kauden ainoiksi.

Huhtikuussa lintujen paluumuutto on vilkasta ja silkkiuikkujen saavuttua pesimäpaikoilleen, alkavat näyttävät soidinmenot. Reviiritaistelut ovat kiihkeitä, kuten myös parittelut. Joka kerta ei kuitenkaan onnista, joskus näyttää siltä, että koirasta ei voisi vähempää kiinnostaa ja joskus jokin menee niin pieleen, että naaras nostaa päänsä kesken kuuminta huumaa. Oli huvittavan näköistä, kun pariskunta ryhtyi ravistelemaan päitään kun koiras oli vielä naaraan päällä. Pääsimme seuraamaan tänä keväänä näitä sulavalinjaisia lintuja suhteellisen läheltä, mutta kelissä olisi ollut toivomisen varaa. Iltavalot jäivät unelmien tasolle ja piti tyytyä pilvisen kelin harmauteen, välillä jopa sateeseen. Yhtenä päivänä satoi lunta koko päivän - koska takatalvi - ja se toi kaivattua piristystä olosuhteisiin. Paikka ei vaan sovellu kovin hyvin lumisadekuviin, tausta on kaukana ja lumisade ei siten pääse kuvissa oikeuksiinsa.