Canon EOS R5 mk II puolitoista vuotta myöhemmin
Lue tarina
Esittely
Olen syntyperäinen espoolainen valokuvausharrastaja ja luonnossahaahuilija. Valokuvaus alkoi parikymppisenä, kun huomasin kanniskelevani 2 megapikselin Canonin digipokkaria mukanani melkein kaikkialle. Pikkukamera oli rajoittunut, mutta sen iskemä kipinä riittävän suuri tehdäkseen harrastuksesta pysyvän. Nyt, melkein kaksi vuosikymmentä myöhemmin, kamerat ovat monimutkaistuneet, mutta kulkevat edelleen tiiviisti mukanani.
Alun vekotinhuumassa tuli kuvattua oikeastaan mitä ikinä vastaan sattuikaan tulemaan, mutta myöhemmin kameran eteen päätyi enimmäkseen maisemia. Pääkaupunkiseudun suunnilleen jokaisen merenrantakiven kuvattuani pääasialliseksi kuvauskohteeksi ovat valikoituneet lähiympäristöstä löytyvät linnut ja eläimet. En oikeastaan tiedä miksi. Jossain vaiheessa Tuan kanssa vain huomasimme käyttävämme iltavalot ennemmin oravien tai sorsanpoikien, kuin rantakivien ikuistamiseen.
Lapissa reissaamisesta on tullut pysyvät osa vuodenkiertoamme ja siellä tulee käytyä melkolailla joka talvi ja syksyllä ruska-aikaan. Joskus kesäisinkin.
jyrki(a)luonnonlumoissa.fi
Portfolio
Jyrkin postaukset
Viimeisimmät blogit
Canon EOS R5 mk II puolitoista vuotta myöhemmin
Olen kuvaillut Canon R5 mk II:sella sen julkaisusta lähtien nyt reilut puolitoista vuotta. Kirjoittelin kamerasta pitkähkön arvion parin ensimmäisen kuukauden käytön jälkeen ja ajattelin nyt palata asiaan. Onko mieli muuttunut noista ajoista ja mihin suuntaan.
Viimeinen huuto
Aina välillä luontokuvia ei tarvitse lähteä hakemaan kovin kaukaa, vaan ne tulevat tyrkylle kirjaimellisesti kotiovelle. Ainakin jos vaivautuu edes pitämään korvansa auki sohvalla lojuessaan.
Kuvausvuosi 2025
Viime vuosi oli kuvausmielessä varmaankin hiljaisin pitkään aikaan. Siltä ainakin tuntui, kun kasasin perinteisen viime vuoden parhaita kuvia esittelevän gallerian. Mitään kovin mieleenpainuneita ruutuja ei viime vuoden aikaansaannoksista tuntunut löytyvän.
Kärppänä Kuusamossa
Valtakunnan virallisten plussakelimagneettien perinteinen talvi-ekskursio suuntautui tänä vuonna aina yhtä aurinkoiseen Kuusamoon. Olimme pienellä kauhulla seuranneet Kuusamossa koko helmikuun vallinneita täydellisiä talviolosuhteita. Senhän tietää mitä niille tapahtuisi, kun me pääsisimme paikalle. Mielikuvissa odotti lähinnä Espooseen asti kuuluva humahdus, kun Kuusamon jokainen tykkylumipuu pudottaisi lumilastinsa sillä samalla sekunnilla, kun meidän kengänpohjamme kohtaisivat koillismaan kamaran.
Vain kolmannes lukee tämän blogin otsikkoa pidemmälle ja muita Instagramin ihmeitä
Kirjoittelin joskus loppukesästä bloggauksen wanhan hyvän ajan Internet-foorumeista ja siitä miten ne vertautuvat Instagramiin. Katkeran setämiehen Instagram-tykkäysten määrä sen kun vähenee, joten ehkä on taas hyvä hetki vähän valittaa täällä perinteisen Internetin puolella.
Varpuspöllö ja vastahankainen vastavalosuoja
Käytimme hiljattain varmastikin seuraavan viiden vuoden pöllötuurimme kerralla, kun onnistuimme kävelemään käytännössä viivasuoraan autolta pöllön pällistelypuun alle. Sitten vain kuvat muistikortille ja Internetiin ihastelua keräämään, eikös vain?
