Jyrki Salonen |ma 16.3.
Kuvausvuosi 2025
Viime vuosi oli kuvausmielessä varmaankin hiljaisin pitkään aikaan. Siltä ainakin tuntui, kun kasasin perinteisen viime vuoden parhaita kuvia esittelevän gallerian. Mitään kovin mieleenpainuneita ruutuja ei viime vuoden aikaansaannoksista tuntunut löytyvän.
Ajattelin, että jo kuvamääristäkin näkisi, että hiljaista on pitänyt, mutta näköjään data ei tukenut olettamaani. Minulla on tapana kustakin kuvaussessiosta liputtaa Lightroomissa onnistuneimmat tai edes jollain tavalla merkityksellisimmät kuvat jatkokäsittelyä varten.
Viime vuodelta sellaisia kuvia oli näköjään kertynyt 3438 kappaletta (ja nämä eivät siis todellakaan ole kaikki mitään hyviä kuvia), kun vuonna 2024 niitä oli 3025. Ehkä tämä hiljaisuus alkoi jo silloin, koska vuonna 2023 liputettuja kuvia oli vielä peräti 5239.
Tuntuu, että joka toisessa kirjoituksessa tänne valitan joko Instagramista tai revontulista, mutta näköjään ainakin viime vuoden talvireissulla reposia oli ollut ihan kiitettävästi. Kuvissa olisi varmaan ollut mahdollisuuksia parempaankin, mutta tuolla kerralla vika on löytynyt kuvaajasta eikä olosuhteista.
Kevätväsymys
Mikä lie syönyt energioita, mutta erityisesti viime kevät tuntui menneen aika pahasti ohisektorille. Emme esimerkiksi käyneet harmillisen ruuhkaisella teerisuollamme lainkaan. Kettuja emme jaksaneet muutamaa iltaista autoajelua lukuunottamatta etsiä ollenkaan. Kevään vakioaiheista käärmeitä, sammakoita ja sinivuokkoja kyllä löytyi ihan kivasti, mutta mitään järin mainittavia ruutuja niistä ei syntynyt.
Kevään onnistuneimmat hetket taisivat lopulta mennä silkkiuikkujen soitimella muutamana kylmänä ja kirkkaana aamuna.
Tämä lahdelma on onneksi pysynyt suhteellisen rauhallisena ainakin parhaiden kuvausaikojen suhteen. Joissain muissa paikoissa on nykyään enemmän tai vähemmän kelluvaa kuvaajaa sen verran runsaasti, ettei sinne tahdo enää lähteä puhdasta kuvauslinjaa väijymään.
Toissavuoden kokemuksien perusteella olisin odottanut, että kuvaamme tiiroja huomattavasti enemmän, mutta tyyniä ja kirkkaita iltoja ei osunut kohdalle ja huomattavasti toissa kevättä korkeammalla ollut merenpinta sotki sekin suunnitelmia.
Sarvipöllöillä oli hyvä vuosi, niitä tuli kuvailtua kohtalaisen paljon ja vielä pitkälle kesäkuuhun asti. Yksi hotspotti söi pääosan kuvaajamassojen huomiosta ja joillain vähän vähemmän suosituilla pesinnöillä sai kuvailla vähän rauhallisemmissa olosuhteissa.
Kesälomailua
Kesän reissut Senjalla Norjassa ja Kilpisjärvellä menivät enimmäkseen lomailun puolelle. Aamuiset hirvieläin-kiertueetkin taisivat jäädä yhteen ainoaan.
Teerien sijasta parina viime vuotena soilla on tullut kökittyä retro-objektiivien kanssa kihokkeja kuvaamassa tai aamusumuja jahtaamassa. Manuaalitarkenteinen objektiivi olemattoman syvyisellä terävyysalueella ja upottava suo ovat kyllä ihan omanlaistansa urheilua. Yritäppä siinä äheltää vajaan millin syvyistä terävyysaluetta kohdilleen, kun oikean jalan saappaasta näkyy enää heijastin ja vasen tipahti jalasta jo edellisen mättään kohdalla. Ja mitäpä olisi visiitti suolle ilman muutamaa hyttystä? Komeimpien aamusumujen aikaan ne ovat onneksi yleensä sen verran kohmeessa, että Off-purkille ei ole tarvetta.
Syksy saapuu
Syksyn perinteinen reissu ruskattomaan Lappiin ei sekään mitään portfolio-kamaa tuottanut. Sen sijaan sekoilusta oli aika inspiroivaa kirjoittaa reissutarinaa. Loppusyksyn maininnan arvoisimmat ruudut syntyivät varmasti Sipoonkorven pähkinähakeista.
Saimme lopultakin vääntäydyttyä paikalle kunnollisten olosuhteiden aikaan. Paikka vain on nykyään niin suosittu, että kuvat sieltä ovat kärsineet aikamoisen inflaation.
Vuoden suosikki-kuvien valinta on suunnilleen yhtä tieteellistä puuhaa, kuin Vuoden Luontokuva -kilpailun ehdokkaiden valinta. Ensi viikolla arpoisin tähän varmaan jotkut muut kuvat.
Sain lopultakin päivitettyä vanhan tietokoneen näyttöni huomattavasti laadukkaampaan. Se toi tähän prosessiin oman lisähaasteensa, kun tuntuu, että kaikki kuvat saa käsitellä uudestaan, kun lopultakin näen minkä värisiä ne oikeasti ovat. Kontrasteista ja muista puhumattakaan.
Kevät on tätä kirjoittaessani saapumassa ainakin etelään melkoisella ryminällä. Saa nähdä saako sitä itsensä vähän aktiivisemmin liikkeelle tänä vuonna.
