Jyrki Salonen |ti 3.2.
Varpuspöllö ja vastahankainen vastavalosuoja
Käytimme hiljattain varmastikin seuraavan viiden vuoden pöllötuurimme kerralla, kun onnistuimme kävelemään käytännössä viivasuoraan autolta pöllön pällistelypuun alle. Sitten vain kuvat muistikortille ja Internetiin ihastelua keräämään, eikös vain?
Varpuspöllön löytyminen oli pienimuotoinen ihme. Saatavilla kun ei ollut mitään epämääräistä havista kummempaa tietoa. Olimme ainoat kuvaajat paikalla, joten bongarilaumakaan ei paikkaa paljastanut. Lämpökameraakaan emme omista. Kesken kävelyn Tua vain totesi, että tuossa se pöllö nyt on.
Sankarimme istui aika korkealla puussa ja muutenkin melko huonolla paikalla, joten ensikuvien ottamisen jälkeen jätimme pöllön rauhaan ja siirryimme reilun etäisyyden päähän tarkkailemaan, josko pöllö päättäisi pistäytyä paremmassa poseerauspuussa.
Pakkasessa värjötellessä olikin sitten hyvää aikaa tarkistaa, että mitä muistikortille oikein oli tallentunut. Iltapäivä metsässä oli melko pimeä, joten kuvat olivat pimeillä Canonin teleillä kuvaaville tutulla metodilla otettuja: toivotaan-toivotaan pituisella suljinajalla ja järjettömällä sarjatuliräiskinnällä.
Menetelmä ei ole järin elegantti, mutta paikallaan olevasta kohteesta sillä saa yleensä muutaman ihan kelvollisen laatuisen kuvan. Nytpä vain sarjojen seasta ei meinannut löytyä sitä palkitsevan terävää ruutua. Kaikki kuvat olivat ihmeellistä muhjua.
Olin jo kiroamassa kalustoni (tässä tapauksessa Canonin RF 200-800) ties mihin alimpiin syövereihin, kun mieleeni palasi joskus katsomani video Steve Perryn Youtube-kanavalta. Tässä videossa esitettiin, että lämmin vastavalosuoja saattaa aiheuttaa kuviin lämpöväreilystä johtuvaa epäterävyyttä.
Olosuhteet olivat nimittäin juurikin tuon kaltaiset. Pakkasta oli yli viisitoista astetta ja olimme olleet ulkona vain kymmenisen minuuttia. Tempaisin kamerani kuvausvalmiina repusta, jossa se oli varmaan edelleen melkein huoneenlämpöisenä.
Nämä ajatukset jäivät pyörimään päähäni, joten olikin aika heittäytyä akateemiseksi ja suorittaa muutamia kokeita. Toimitinpa siis testausassistenttini tolpan päähän takapihalle ja tempaisin tassuttelijasta tukun testiotoksia taskunlämpimällä teleobjektiivillani.
Ja totta tosiaan. Vastavalosuojan kanssa otetuissa sarjoissa ei meinannut olla ensimmäistäkään täysin terävää kuvaa. Ilman vastavalosuojaa otettujen kuvien joukosta niitä löytyi useita.
Myönnän saman tien, että testiasetelmassani on runsaasti tilaa parranpärinälle. Tämmöisiä testejä varten pitäisi olla erittäin tukeva jalusta (en omista), reilusti aikaa (minulla ei ole), paljon kärsivällisyyttä (...) ja runsaasti valoa (nyt on helmikuun alku). Ottamissani testikuvissa on turhan suuret ISOt, kun yritin vältellä tärähdyksistä johtuvia virheitä. Testiassistenttinikaan ei ole aivan ideaalitapaus kuvien terävyyden arvioinnin suhteen. Käsivaralta 800 millisellä kuvatuissa sarjoissa tahtoo olla epäteräviä kuvia ideaaliolosuhteissakin. Ainakin minun teknisen osaamisen tasollani.
Ylläolevassa esimerkkikuvassa vasemmalla on vastavalosuojan kanssa otetun sarjan terävin kuva, oikealla ilman vastavalosuojaa otetun sarjan terävin kuva. Testikuvien ISOt ovat niin korkeat, että arviointi menee ylipäätään vähän tihrustamiseksi. Tässä nimenomaisessa esimerkissä valotuksetkaan eivät osuneet ihan samoiksi, mutta tarina tuntui olevan samansuuntainen kaikissa ottamissani sarjoissa.
Tämä ei ollut edes ensimmäinen kerta, kun ihmettelen kuvieni omituista epäterävyyttä. Täytynee jatkossa koittaa kuvailla ilman vastavalosuojaa, kunnes kamera on jäähtynyt tasoihin ulkolämpötilan kanssa.
Jäänkin innolla odottelemaan seuraavaa varpuspöllö-kohtaamista joskus vuoden 2031 huippeilla. Josko siitä saisi silloin jonkun terävän kuvankin.
