Jyrki Salonen |to 22.1.
Revontulirävellyksen uusi oppimäärä
Revontulien kuvaaminen on vaikeaa. Jotenkin sitä kuvittelisi, että voisi vain tällätä jalustan lumeen ja osoittaa kameran taivaalle ja et voilà, mutta ei. Joskus jalusta jäätyy auki ja joskus se jäätyy kiinni. Akut jäätyvät pakkasessa, kameran jalustalevyn kiristys löystyy ja niin edelleen. Kuvittelin, että kaikki mahdollinen mokailu olisi jo koettu, mutta vuodenvaihteen reissulla sai kuitenkin kaivertaa muutaman uuden loven jalustan putkeen.
Tuan reissu-blogista voikin lueskella millaiseksi säntäilyksi kuvaamisemme tälläkin reissulla meni. Ensimmäisenä revontuli-iltana leiskut yllättivät, kun olimme kylmän kangistamina ajelemassa maantiellä kohti majapaikkaamme.
Kohtalaisen soveliaan pysähdyspaikan löydyttyä ensimmäinen virhe oli kuvitella, että aurattu tienpiennar olisi siedettävä etuala kuville. Pimeässä se kun näyttää ihan kohtalaisen normaalilta lumihangelta. Kuun valossa kuvatut kuvat kuitenkin paljastivat armottoman kokkareisen todellisuuden, joka ei kuvia katsellessa juuri hurraa-huutoja herätellyt. Ei tämäkään ole meille mikään uusi asia, mutta eipähän taas kaikessa sähläyksessä tullut mieleen.
Seuraava virhe oli auto. Nykyautoissa on aika usein jotain tervetuliais-valo -viritelmiä. Eli kun tulet auton luokse avaimet taskussa, auton valot syttyvät ja aloittavat ehkä vielä jonkun iloisen vilkuttelu-shown. Voinet aika nopeasti arvata mitä tapahtuu, kun säntäilee auton avaimet taskussa edestakaisin lumihangessa vajaan kymmenen metrin päässä pysäköidystä autosta.
Ominaisuuden saa onneksi pois päältä, mutta tilanteen ollessa päällä olisi ollut muutakin tekemistä kuin selata auton valikoita.
Otollista kuvaushetkeä olen yleensä yrittänyt päätellä ihan aurinkotuulilukemia seuraamalla vaikkapa täältä kotikutoisilta sivuiltani. Valitettavasti tämän keinon luotettavuus on lukemiin vihkiytymisen jälkeenkin samaa luokkaa teelehtien lukemisen kanssa.
Viime vuosina pro-tip onkin ollut seurailla paikkakunnan läheltä löytyviä revontuli-livekameroita. Niitä on voinut pitää päällä mökin telkkarissa ja lähteä pelipaikoille vasta kun niissä näkyy jotain eloa. Kameroita löytyy ainakin Leviltä, Pyhältä ja Rovaniemeltä (?). Tämä keino tosin toimii vain, jos kuvauspaikkoihin pääsee siirtymään suhteellisen nopeasti.
Puhelin-applikaatioitakin aiheesta löytyy. Itsellä on käytössä ainakin My Aurora Forecast, josta saa notifikaatiot nousseesta aktiivisuudesta ja epämääräiset "tunnin sisällä voi olla mahdollista nähdä revontulia" -ilmoitukset.
Viime reissun löytö oli Aurora Alert Realtime, josta saa tilata valitsemalleen Lapin (hiihtokeskus)paikkakunnalle revontuli-hälytykset. Tämän applikaation toiminta perustunee ihan oikeisiin ihmishavaintoihin, koska ainakin Pyhällä notifikaatiot napsahtivat puhelimeen tasan samalla hetkellä, kun taivas heräsi eloon.
Tämä appi sai meidät nousemaan ylös sängystä ja pelasti reissulle toisenkin revontuli-illan vielä sen jälkeen, kuin pilvinen keli oli saanut meidät jo luopumaan toivosta ja vetäytymään vällyjen väliin. En tiedä miten hyvin tämä appi toimii sesonkiaikojen ulkopuolella esim syksyllä, mutta ensikokemukset tältä vuodenvaihteen reissulta olivat lupaavat.
Vieläkin selkeästi paras revontulikuvaus-vinkki on löytää majoitus, joka on mahdollisimman lähellä toimivaa kuvauspaikkaa. Ellet sitten ole niin kova eräjorma, että voit yöpyä teltassa tms vähän syrjäisemmässäkin lokaatiossa. Me alamme vain olla selkeästi liian vanhoja seisomaan tuntikausia jäätävässä tunturissa odottelemassa rakoa pilvissä tai hetkellistä revontulileimahdusta.
Siltikin. Seuraavaan reissuun on enää nelisen viikkoa. Kohti uusia rävellyksiä.
Talvireissuja ja revontulia
Vuokraamamme mökki joululomaksi ei tällä kertaa aiheuttanut innostuksen hihkaisuja etukäteen, kun haluamamme mökki oli jo varattu ja tämä kuului kategoriaan ”otetaan kun ei muuta ole”. Ensitunnelmat mökille saavuttua eivät valitettavasti olleet yhtään sen paremmat. Eteisessä meitä vastaan tuli niin kova viemärin lemu, että haisi ihan siltä, kuin mökissä olisi tehty lanttulaatikkoa monta päivää putkeen. Haju oli kuitenkin kaikkea muuta kuin jouluinen.
Revontulien kuvaamisessa ei ole minulle mitään uutta. Silti tämän vuoden Lapin reissulla olo oli välillä kuin olisi ollut ensimmäistä kertaa asialla.
