
Jyrki Salonen |ma 16.2.
Kirjoittelin joskus loppukesästä bloggauksen wanhan hyvän ajan Internet-foorumeista ja siitä miten ne vertautuvat Instagramiin. Katkeran setämiehen Instagram-tykkäysten määrä sen kun vähenee, joten ehkä on taas hyvä hetki vähän valittaa täällä perinteisen Internetin puolella.
Kirjoittelin aikaisemmin, että Instagramissa oli kovasti trendikästä julkaista kuvat reeleinä, jotka aloitettiin esittelemällä kuvien ottajaa hiippailemassa kuvausympäristössään. Tuskin olin saanut tekstini ulos, kun hiippari-reeli -trendi korvautui uudella tempulla, joka on vain pieni muunnos entisestä.
Nyt kuuminta hottia on julkaista 10-20 kuvan karuselli ja laittaa ensimmäiseksi kuvaksi kuvaajan itsensä naamataulu, joka höystetään teksteillä, jotka yrittävät syyllistää tai trollata katselijaa selaamaan kuvat läpi. Kuvat taas yleensä ovat jonkinlainen best-of -kokoelma kuvaajan parhaiten tykkäyksiä keränneistä töistä.
Yksi suosituimmista teksteistä tuntuu olevan väittää, että vain pieni osuus katselijoista katsoo karusellista enemmän kuin pari kuvaa ja että olisi jotenkin hienoa olla yksi heistä. Papukaijan keskittymiskyvyllä varustettujen some-selaajien aikakaudella lienee ihan turvallinen oletus, että aika harva niitä vaivautuu selaamaan, mutta kasvattaako asian mainitseminen todella kuvien katselumäärää? Varmaan suunnilleen yhtä todennäköisesti, kuin sammakot muuttuvat suutelemalla prinsseiksi.
Toinen suosittu insentiivi-teksti tuntuu olevan, että jonkun ottamien kuvien selailu Instagramissa on ilmeisesti nykyään tapa hankkia ystäviä. Jos katselit yli kolme kuvaa olemme nyt ystäviä.
Ihan kuin ennen vanhaan, kun ennen baari-iltaa lykättiin Peralle ja Makelle nippu polaroideja kouraan ja sitten haukan lailla vahdittiin, että niistä varmasti katsotaan enemmän kuin vain kolme päällimmäistä.
Omaa sisältöä kannattaakin aina vähän kehaista mielenkiinnon herättämiseksi, mutta hyvää oloa lienee luvassa lähinnä kuvien postaajalle - joskin ainoastaan siinä tapauksessa, että klikkaat sitä sydäntä siitä kuvien alta.
Yksi selkeästi erottuva trendi on julistaa, että karuselliin ladatut kuvat eivät ole tekoälyllä tehtyjä. Tekoäly on tietenkin ollut kaikkien huulilla jo hyvän aikaa ja aika usein varsin epäsuotuisassa valossa. Työpaikat menevät, data-keskukset vievät sähköt, some-alustat pilataan AI-möhnällä ja niin edelleen.
Instagram puskee päivitys toisensa jälkeen vahvemmin ja vahvemmin lyhyt-video -sisältöjä. Olen itse pyrkinyt todella tietoisesti välttelemään niiden selailua, joten en nyt edes tiedä missä määrin sieltä löytyy nykyään tekoäly-möhnää.
Omasta näkökulmastani some-alustat ovat menneet piloille jo ajat sitten. Tekoäly on siellä enää pisara meressä. Tuntuu kuitenkin aika kyseenalaiselta ajatella, että tekoälyttömyyden korostaminen tekisi sisällöstä jotenkin automaattisesti mielenkiintoisempaa.
Tekoälyvapauden mainostamisen voi kuitenkin nähdä myös jonkinlaisena ennakoivana itsepuolustuksena. Se ihastuttava kansanosa, joka on tähän asti kiertänyt somessa öyhöttämässä kuvien olevan pilalle photoshopattuja epäilemättä jatkaa harrastustaan, mutta tällä aavaa julistamalla "liian hyvien" kuvien olevan tekoälyllä tuotettuja.
Sen verran kun olen jaksanut asiaan kiinnittää huomiota, tällaisten karusellien julkaiseminen tuntuu toimivan lähinnä sellaisilla tileillä, joilla on jo valmiiksi valtavat seuraajamäärät ja iso arkisto paljon tykkäyksiä keränneitä kuvia. Parin tuhannen seuraajan tavis-tilien tämän tyyppiset julkaisut tuntuvat katoavan entiseen tapaan harvojen tykkäyksien some-avaruuteen.
On vain jotenkin surkuhupaisaa katsoa, miten räikeästi ihmiset vain kopioivat toisiaan tykkäyksien toivossa. Kukaan ei tunnu edes pysähtyvän arvioimaan, että toimiiko tämä vai ei. Kopioiminen ja matkiminen ei toki ole somessa mikään uusi asia, sen takiahan siellä on jo pitkään käyty ottamassa samoja kuvia samoista paikoista, samoista aiheista ja samoilla tavoilla. Mutta nyt vielä presentaatiokin pitää laittaa samaan muottiin.
Muutenkin tekisi mieli spekuloida, että se typerä tekstitetty naamataulu-kuva ei ole avain some-menestykseen, vaan pikemminkin se, että julkaisee aikaisemmin hyvin toimineita kuvia uudestaan ja uudestaan (paitsi jos nyt satut olemaan poikkeuksellisen viehättävän näköinen henkilö).
Instagram kun toimii niin, että jos joku jättää karusellin ensimmäisellä kerralla huomiotta, se näytetään vähän ajan päästä uudestaan, mutta tällä kertaa aloittaen karusellin seuraavasta kuvasta. Ja kun karuselli on täynnä entuudestaan tykätyiksi tiedettyjä kuvia, ennen pitkää joku niistä kerää uudestaan sen himotun tykkäyksen.
Ajatuskin siitä, että postaisin Instagramiin maireasti hymyilevän selfien, jossa julistan, että yli kolme kuvaa katsomalla olet ystäväni, herättää inhon väristyksiä. Pitäisi varmaan lopultakin kasvattaa sen verran selkärankaa, että saisi lopetettua koko alustan käytön.
Instagramissa on kuitenkin valtaisa joukko erittäin osaavia kuvaajia, joiden aikaansaannoksien ja tekemisien seuraaminen tuntuu sen verran mielekkäältä, että palvelun täysi hylkääminen tuntuu aika vaikealta.
Entistä enemmän luulisi olevan tilausta jollekin alustalle, jossa voi oikeasti valita kenen sisältöjä seuraa ilman algoritmin väliintuloa.
Jos luit tänne asti, emme ehkä välttämättä ole ystäviä, mutta ainakin kuulunet siihen kolmannekseen (tai muuhun hatusta vedettyyn osamäärään) kävijöistä, joilla on vielä keskittymiskyky kunnossa. Voit myös olettaa, että minulle tuli luku-urakastasi hyvä mieli. Tekoälyä täällä on käytetty vain sivuston koodaamiseen.