Tammikuun talvihetkiä

Eteläisen Suomen talvi on ollut taas kerran yhtä pitkää marraskuuta. Sitten kun kohdalle osuu se yksi talvisumuinen viikonloppu, niin mitään kuvattavaa ei meinaa löytyä.

Tammikuun loppupuoliskolle osui yksi varsin kuvauksellinen viikonloppu. Lauantaina pääkaupunkiseudun rannat peittyivät sankkaan sumuun ja sunnuntaina sama sumu oli huurtanut puut komeaan kuuraan.

Upeiden olosuhteiden hyödyntäminen ei mennyt ihan putkeen, kun ei oikein keksinyt minne ja mitä lähtisi kuvaamaan. Erityisesti sumuisia päiviä varten pitäisi miettiä jo etukäteen hyviä paikkoja, joihin mennä kun olosuhteet ovat oikeat. Miettimisen lisäksi niitä kannattaisi vielä kirjata ylös jonnekin, koska pääkoppa kumisi tyhjyyttään ulkona sankkenevaa sumua tuijotellessani.

Ulos tuli lopulta lähdettyä ilman sen kummempaa suunnitelmaa vain harhailemaan pitkin sumuisia merenrantoja.

Sumun takaa paistanut aurinko loi hauskan kiekkoefektin taivaalle. Olosuhteet suorastaan huusivat pöllöä istumaan jonkun kuvauksellisen kelon mutkikkaalle oksalle komeita siluettikuvia varten. Luonnollisesti missään ei näkynyt edes talitintin talitinttiä. Ainoa lähistöltä löytynyt lintu oli varis, joka istui niin toivottomassa pusikossa, että siitä ei kuvia syntyisi.

Tai niin minä luulin. Onneksi tuli vilkaistua taakse poislähtiessä. Varis ei ollut liikkunut minnekkään, mutta moukan tuurilla olin osunut sille ainoalle puhtaalle linjalle minun, variksen ja auringon välille. Tuloksena otsikkokuvan ruutu, joka tosin näyttää enemmän kuun, kuin auringon edessä pönöttävältä varikselta.

Sunnuntai valkeni erittäin kuuraisena. Näihin maisemiin kun olisi saanut ketun saalistelemaan tai hirven tuijottamaan. Olisi kelvannut. Mutta kotipihan puusta löytyneitä tilhiä lukuunottamatta päivä oli aika hiljainen.

Eivätkä nekään suostuneet oikein hyville kuvausholleille saapumaan. Puitteet olisivat olleet kunnossa.

Saipahan ainakin raitista ilmaa.