)
Jyrki Salonen |15.1.2023
Hiirikuvauskriitikko
Linturuokintojen kohdalla tulee usein kiinnitettyä varsinaista ruokintaa enemmän huomiota niiden alapuoliseen elämään. Ruokinnoilla viihtyy usein hiiriä ja myyriä, joiden kuvaaminen voi olla kiinnostavampaa kuin talitinttipönöjen ikuistaminen. Linturuokintojen jyrsijäelämä herättää joskus kiinnostusta muissakin.
Eräänä toivottoman pimeänä joulukuisena iltapäivänä erään linturuokinnan alta löytyi pari hiirtä napsimassa linnuilta maahan tippuneita jyviä.
Kuvausmiljöö tiheän kuusen alla oli likipitäen mahdoton, mutta koska muutakaan kuvattavaa ei ollut löytynyt, jäimme seuraamaan hiirulaisten touhuja.
Ruokinnan linnut olivat aika levottomia, ja toistuva vitsailun aihe oli, että puussa istunee varpuspöllö, kun me kökimme jossain kuusen oksien alla yrittämässä kuvata toivottoman pimeässä ryteikössä vilistäviä hiiriä.
Auringonlaskun lähestyessä linnut aloittivat sellaisen äläkän, että vitsailu jäi vähiin ja oli pakko nousta ylös katsomaan mitä siellä oikein tapahtuu.
Ja kuinka ollakkaan, varpuspöllöhän siellä oli iskenyt silmänsä samoihin siimahäntiin kuin mekin. Pöllö vaihteli oksalta oksalle ja sen pää ja pyrstö pyörivät villisti ympäriinsä, kun se piti silmällä huutavaa tinttilaumaa ja varvikossa vilistäviä hiiriä. Lopulta se teki syöksyn varvikkoon hiiren perään.
Hiiristä ei normaalisti juuri ääntä lähde, mutta pöllön kynsiin joutuessaan ne näköjään saattavat päästää aika sydäntäsärkevän ja voimakkaan vinkaisun. Tilanteen sattuessa oli jo niin pimeää, ettei kuvaamiseen ollut enää mitään mahdollisuuksia, eikä pöllön perässä parannut muutenkaan rymistellä, ettei sen saalistus häiriintyisi. Hiiri kuitenkin pääsi tällä kertaa irti sen otteesta ja takaisin kolonsa suojiin.
Kyseisen ruokintapaikan luota ei tosin ole enää hiiriä löytynyt. Joko pöllö on käynyt sen tyhjentämässä tai sitten hiiret päättivät vaihtaa vähemmän nokkavaan kiinteistöön.
)
)
