Kevään merkkejä

Kauan odotettu kevät on ollut myöhässä ja alettuaankin se on ollut varsin kylmä. Kameraa on tullut ulkoilutettua, mutta perinteiset kevätaiheet käärmeet ja sammakot ovat olleet yllättävän tiukassa.

Mukavin vastaantullut yllätys lienee otsikkokuvassa komeileva kyyn poikanen. Kuvasta puuttuu mittakaava, joten siitä on vaikea nähdä käärmeen olevan suurinpiirtein lyijykynän kokoinen ja paksuinen. Kaveri vielä köllötteli harvinaisesti suhteellisen avoimessa jäkälikössä ja antoi vielä kuvatakin itseään.

Paljon tyypillisempi löytö tänä keväänä ovat olleet kanervikon alla tiiviisti lymyilevät kyyt, joista on ollut aika haastavaa saada minkäänlaista kuvaa. Tämä yksilö onneksi käpertyi komealle kerälle siihen ainoaan puhtaaseen kuvauslinjaan. Käärmeen sinertävä silmä viittaa lähestyvään nahanvaihtoon.

Parhaat rantakäärmeiden paritteluhulinat menivät meiltä ohi aurinkoisten päivien osuttua arkipäiviin. Muutamia sattumakohtaamisia rantakäärmeidenkin kanssa kevääseen sentään osui. Kyiden lymyillessä tiiviisti suojaisissa kanervikoissa rantakäärmeet ovat puolestaan tavanneet olla erittäin säikkyjä ja koko ajan liikkeessä, joten niiden kuvaaminen on ollut vaikeaa.

Sammakot ovat puolestaan olleet todella hankalia tänä keväänä. Tiedämme ainakin puolisen tusinaa kelvollisen aktiivista sammakoiden kutupaikkaa, joita olemme aikaisempina vuosina kuvanneet. Tänä vuonna sama kuvio on toistunut kerta toisensa jälkeen. Ensin kutulampi on jäässä. Sen sulettua yhtenä päivänä lampi on tyhjä, mutta heti seuraavana lammessa on kutua, mutta ei sammakoita. Ilmeisesti kylmä ja myöhäinen kevät teki sammakoista vähän hätäisiä. Yleensä ne ovat sentään viipyneet muutaman päivän yhdessä lammikossa vielä kutemisen jälkeenkin.

Parhaat sammakkokuvat syntyivät täysin odottamatta keskeltä tietä löytyneestä lemmekkäästä kaksikosta, jotka olivat ilmeisesti vasta pelipaikoille menossa. Varsinaisissa kutulammikoissa näimme koko keväänä vain pari sammakkoa.