Lapin lumoissa: Lopultakin saukkotuuria

Olemme jo useamman vuoden tienneet, että Lapin reissujemme vakiomaisemissa viihtyy saukko tai saukkoja. Kuvat näistä viiksiveikoista ovat kuitenkin jääneet saamatta. Mahdollisesti aamu-unisuuteen liittyvistä syistä. Tänä vuonna herätyskello oli kuitenkin kohdillaan.

Kuvausolosuhteet olivat vain melko haastavat. Saukko majaili kahden järven välisessä sulassa, josta nouseva lämpöväreily vei kuvista parhaimman terän pilaten välillä kuvat kokonaan. Yleensä eläimiä ja lintuja kannattaa kuvata mahdollisimman matalalta. Näissä olosuhteissa olisi ollut parempi kuvata vähän yläviistosta, jolloin saukon ja kameran väliin jäisi edes vähän vähemmän väreilyä. Kuvista nähnee, etten noudattanut omaa ohjettani.

Väreilyn lisäksi haasteita aiheutti valon vähäisyys. Yhtä aurinkoista aamua lukuunottamatta saukko tuli esille niin myöhään, että valo alkoi olla liian vähissä kuvaamiseen. Saukko ei myöskään tahtonut pysyä paikallaan sekuntiakaan. Syöminenkin oli niin raivokasta, että kovin pitkien valotusaikojen käyttämiseen ei ollut mahdollisuutta. Tummanruskea eläin valkoista lunta vasten vähässä valossa on muutenkin melkoisen haastava yhdistelmä. Kameraan sai pyöritellä kaksikin aukkoa positiivista valotuksen korjausta, jotta saukkoon sai jotain muutakin kuin mustan sävyjä. Senkin jälkeen varjoja sai vielä kaivella auki kuvankäsittelyn puolella.

Järvien välinen sulakohta kasvaa ja kutistuu pakkasen kireyden mukaan. Reuna-alueilla jää pysyy kuitenkin niin ohuena, ettei se tahdo kantaa saukkoakaan. Saukon kävely näytti ajoittain nilkuttamiselta, mutta sitten tajusin, että jää vain välillä petti sen jalkojen alla. Saukko myös näytti pystyvän sukeltamaan ohuen jään läpi melkolailla mistä kohdasta tahtoi.

Saukko sukelteli järven pohjasta itselleen runsain mitoin simpukoita syötäväksi. Simpukoiden rikkisaaminen vaati välillä melkoisen tovin pureskelua ennen kuin kuori antoi periksi. Jotkut simpukat olivat ilmeisesti saukon hampaille liian järeitä ja jäivät hylättyinä jään reunalle. Vain muutaman kerran näin sen syömässä kalaa.

Saukot ovat eloisia vekkuleita, niiden touhuja seurailisi mielellään useamminkin.