19.4.2021
Teerisuon tunnelmaa
Herätyskello soi neljältä. Saappaat uppoavat suohon heijastinta myöden. Piilokoju painaa. Mutta kun mittelöt alkavat, kaikki muu unohtuu. On aika selvittää kuka on suon kuningas.
)
Jyrki Salonen |24.4.2022
Epätoivoa teerisuolla
Viimekeväisessä teeripostauksessa taisin maalailla "alussa olivat suo, koju – ja Jyrki" -henkisesti, miten pulputtavat teeret, kirkkaassa pakkassäässä kimaltelevat hengityshöyryt ja näyttävät tappelut ovat aikaisen herätyksen ja suolle rämpimisen arvoisia. Mutta entäs kun suo onkin tyhjä? Neljä kertaa putkeen..?
Kevät on ollut tänä vuonna myöhässä, mutta teerien soidin näytti lähteneen käyntiin jo paljon pohjoisemmassakin, joten päätimme lähteä katsastamaan tilanteen vakiosuollamme jo maaliskuun loppupuolella. Suolla oli merkkejä teeristä ja samana aamuna paikalle osuneen kuvaajan mukaan paria päivää aikaisemmin teeriä oli ollut paikalla enemmän kuin mitä me olimme täällä koskaan nähneet. Aamun ainut teerihavainto oli kuitenkin paikalla n. 30 sekuntia viipynyt nuori teerikukko. Hukkareissu.
Koska todennäköisyys kahdelle peräkkäiselle hukkareissulle tuntui hyvien teeriuutisien perusteella epätodennäköiseltä, olimme paikalla seuraavanakin aamuna. Tällä kertaa teeristä ei kaukaista pulputusta lukuunottamatta ollut mitään jälkeä.
Reilua viikkoa myöhemmin pilasimme taas yöunemme ja raahauduimme suolle. Suolla oli tuoreessa lumessa ilmiselviä jälkiä teerien mittelöistä, mutta ei, ei teeriä. Paikalla ollut toinen kuvaaja oli nähnyt muutaman istumassa puussa kaukana metsän reunassa, itse emme nähneet edes niitä.
Tässä vaiheessa vain totaalinen hölmö lähtisi suolle uudestaan heti seuraavana aamuna, joten olimme tietenkin taas paikalla. Turhaan. Ei teeriä.
Kylmän ja lumisen kelin hyvä puoli oli umpijäässä oleva suo, joten sinne käveleminen oli todella vaivatonta. Toisin kuin aikaisempien vuosien upottavissa vesikeleissä.
Tässä vaiheessa suokäynnit jäivät pariksi viikoksi tauolle. Tämän suon teeret eivät selvästikkään pakkaskeleistä välittäneet. Lopultakin huhtikuun puolessa välissä, viidennellä käyntikerralla alkoi lyyti kirjoittaa. Paikalle tuli kymmenkunta lintua ja taistelupareja syntyi useita eri puolille telttaa. Parhaisiin vastavaloihin ei tosin tänä aamuna kukaan osunut.
Aktiivinen meno ja lomaviikko houkuttivat paikalle lopulta neljä kertaa ja hyviä tappeluita osui kohdalle useita.
Parhaat mittelöt alkoivat vain aina sen verran myöhään aamulla, että kirkkaan aamun valo oli jo ehtinyt turhan kovaksi.
Viimeisenä käyntiaamuna oli erittäin tyyni pakkaskeli, joka oli ideaalinen hengityshöyrykuvien ottamiselle. Tällä kertaa onneksi yksi kukko osui sopivasti teltan ja auringon väliselle linjalle.
Aamun parhaat valot kestävät vain viitisentoista minuuttia ja onnistuneet kuvat vaativat erittäin hyvää tuuria teltan ja lintujen paikan suhteen. Jäässä ollut suo teki lintujen sijoittumisen ennustamisesta normaaliakin hankalampaa. Sulalla suolla lintujen sijoittumista voi yrittää arvailla kuivempien ja korkeampien mättäiden avulla. Tasaisella jäällä linnut tuntuivat hajoavan joka aamu milloin minnekin.
Neljä hutireissua alkoivat jo vähän syömään uskoa koko touhuun, mutta neljä onnistunutta aamua olivat taas huhtikuun selviä kohokohtia. Ensi keväänä uudestaan! Ehkä vähän myöhemmällä aloituksella kuin tänä vuonna...
)
)
