
Helmipöllön löytäminen ja kuvaaminen on ollut toivelistalla jo vuosia. Nyt niitä löytyi peräti kaksi kahtena peräkkäisenä päivänä.
Kauan odotettu kevät on ollut myöhässä ja alettuaankin se on ollut varsin kylmä. Kameraa on tullut ulkoilutettua, mutta perinteiset kevätaiheet käärmeet ja sammakot ovat olleet yllättävän tiukassa.

Loppukeväästä ja alkukesästä puistomaisissa metsissä alkaa kuulua vaativaa vinkunaa. Syylliset eivät välttämättä ole pussikaljoittelevia teinejä, vaan ruokaa kerjääviä sarvipöllön poikasia.

Viimekeväisessä teeripostauksessa taisin maalailla "alussa olivat suo, koju – ja Jyrki" -henkisesti, miten pulputtavat teeret, kirkkaassa pakkassäässä kimaltelevat hengityshöyryt ja näyttävät tappelut ovat aikaisen herätyksen ja suolle rämpimisen arvoisia. Mutta entäs kun suo onkin tyhjä? Neljä kertaa putkeen..?

Olemme jo useamman vuoden tienneet, että Lapin reissujemme vakiomaisemissa viihtyy saukko tai saukkoja. Kuvat näistä viiksiveikoista ovat kuitenkin jääneet saamatta. Mahdollisesti aamu-unisuuteen liittyvistä syistä. Tänä vuonna herätyskello oli kuitenkin kohdillaan.

Kuukkelit ovat pakollinen ohjelmanumero aina kun pohjoisessa reissaamme. Olemme kuvailleet samaa kuukkelipariskuntaa ja niiden kulloistakin jälkikasvua jo useana vuotena. Ensimmäisen reissupäivän valjettua kunnon lumipyryyn oli päivän ohjelma selvillä.