Lapin lumoissa: Vähän paremman valon koskikara

Lapissa. 25 Astetta pakkasta. Kirkas aamu. Sula virtapaikka. Laulujoutsenia. Jokohan olisi tarpeeksi syitä kömpiä ylös sängystä aamuvalojen aikaan?

Harmittelin tuossa aikaisemmassa koskikara-postauksessa kaamosajan vähäistä valoa. Helmikuun Lapin reissulla osui kohdalle vähän toisenlaiset karavalot.

Rehellisyyden nimissä olimme paikalla samassa sulapaikassa viihtyneiden joutsenien ja mahdollisesti muun viiksekkäämmän vesielämän perässä. Mutta joutsenten häivyttyä paikalta kirjaimellisesti samana iltana kun me saavuimme ja jäisten viiksien puutteessa meni suurin osa aamusta komeasti höyryävän kosken niskan maisemakuvailussa.

Lopulta yksi koskikara pyyhälsi läheiseen jäänreunaan suoraan vastavaloon kalastelemaan ja pääsi niin ollen tämän aamun kohokohdaksi.

Tässä kara on saanut saaliikseen vesiperhosen toukkien sijaan pienen kalan

Vahvasti höyryävän veden läpi karasta ei mitään järin teräviä lajikuvia otettu, mutta olipahan kerrankin kunnolliset valot koskikaran kuvaamiseen.