Kaamosajan koskikarat ja muuta joessa kelluvaa...

Koskikarat ovat talvisten Kuusamon reissujen pakollista kuvattavaa. Vuodenvaihteen reissulla kelit olivat vähän haastavat. Valoisat päivät menivät tuntureilla, joten karakoskille jäivät pimeämmät ja lumisateiset päivät.

Karoja tulee yleensä kuvattua tarkoituksellisesti pidemmillä suljinajoilla, jotta veden liikettä saisi näkyviin, joten valonpuute ei sinänsä ollut niin vaarallista.

Koskikaran kotiympäristö saattaa olla ajoittain kaoottisen oloinen

Joissa oli aika paljon vettä, joten koskipaikoissa oli vähemmän näkyviä kiviä keräämässä jäätä ja muodostamassa kuvauksellisia istumapaikkoja. Siispä karat sukeltelivat vesiperhosen toukkien perään lähinnä vastarannan reunajäiltä.

Koskikaran varpaat eivät palele

Muutama yhteistyökykyinen poseeraus sentään saatiin. Lumisade toi hetkittäin kuviin lisää eloa pönökuvia ottaessa. Lentokuvia ei valonpuutteessa kannattanut edes yrittää.

Nykyään on kovin monia tapoja olla luonnon lumoissa

Niin, tosiaan, joessa voi kellua muutakin kuin koskikaroja. Kaikkeen saa nykyään varautua, kun lähtee luontoa kuvaamaan.