15 tarinaa

Vuokraamamme mökki joululomaksi ei tällä kertaa aiheuttanut innostuksen hihkaisuja etukäteen, kun haluamamme mökki oli jo varattu ja tämä kuului kategoriaan ”otetaan kun ei muuta ole”. Ensitunnelmat mökille saavuttua eivät valitettavasti olleet yhtään sen paremmat. Eteisessä meitä vastaan tuli niin kova viemärin lemu, että haisi ihan siltä, kuin mökissä olisi tehty lanttulaatikkoa monta päivää putkeen. Haju oli kuitenkin kaikkea muuta kuin jouluinen.

On taas se aika vuodesta, kun sääennusteista katoavat viimeisetkin auringonpilkahdukset. Avaruussää rauhoittuu täysin. Porot pukeutuvat parhaimpiinsa. Lämmin sää hyydyttää ruskan etenemisen kokonaan. Kuukkelit hiovat retkeilijöiden herkkujen kilpailutus-strategioitaan ja tunturit täyttyvät mummuista ja papoista. On aika lähteä odotetulle ruskareissulle Lappiin.

Näinä tuskastuttavan kuumina helleviikkoina muistelen mielelläni taakse jäänyttä kesälomaa ja sitä ihanaa viileyttä mitä silloin saimme kokea. Vietimme ensimmäisen viikon Senjalla Pohjois-Norjassa ja toisen viikon Kilpisjärvellä. Vältimme etelän sateet mutta ilma oli kolea, öisin Kilpisjärvellä mittarilukema saattoi pudota kahteen asteeseen. Ei ollut itikoista vaivaa, sen sijaan pitkiä kalsareita sai tunturissa kiskoa jalkaan hyytävän tuulen takia. Kylmyys on siunaus pohjoisessa kesällä, pipo on hyttyshattua paljon miellyttävämpi.

Jos olet seurannut tätä blogia yhtään pidempään, olet varmaankin kuullut jo kyllästymiseen asti kuukkeli-pariskunnasta, jota olemme kuvailleet jo vuosien ajan. Emme olleet nähneet kavereitamme puoleentoista vuoteen ja arvelimme niiden siirtyneen jo autuaammille makkarannorkoamis-apajille.

Teimme Lapin ruskareissun viikkoa myöhemmin kuin yleensä. Tietenkin tänä vuonna ns. ruska alkoikin jo hyvissä ajoin elokuun puolella ja varoiteltiin, ettei kannata jättää reissua kovin myöhäiseksi. Tuo aikainen lehtipuiden kellastuminen johtui kesän kuivuudesta ja lehdet olivat heleän keltaisen sijaan ruskean värisiä koppuroita.

Kesäyöt pohjoisessa ovat melkeinpä epätodellisia, kun aurinko ei laske ollenkaan. Tällöin muutumme yöeläjiksi, nukkumaan kömmimme joskus aikaisin aamulla ja ylös nousemme iltapäivällä. Hiukan tuntuu oudolta vaihtaa päivärytmi aivan päälaelleen, mutta siihen tottuu nopeasti siitäkin huolimatta, että jonkinlainen pakonomainen ”pitäisi nousta!” -ajatus takoo takaraivossa aamupäivisin. Päivisin kun on kuumaa ja auringonvalo kovaa, käyttää ajan mielellään höyhensaarilla.

Olemme kahtena peräkkäisenä vuotena Lapissa lauhan ja tuulisen sään aikaan. On helmikuun loppu ja puut täysin paljaat lumesta. Keli on apean harmaa ja se tarttuu myös mieliimme. Tähän aikaan vuodesta pitäisi vielä pakkasen paukkua ja maiseman hohtaa valkoisena.

Ahkerasta Lapin matkaamisesta huolimatta riekot ovat olleet meille vähän hankala aihe. Niitä on nähnyt lähinnä ohimennen auton ikkunasta tai hyvin satunnaisesti tuntureilla kulkiessa, mutta kameran eteen riekkoja ei ole juuri päätynyt. Mahdollisesti jälleen aamu-unisuuteen liittyvistä syistä.

Vuotuinen Lapin ruskareissu on takana, ja kuukkelit olivat luonnollisesti taas toivelistalla. Tänä syksynä meinasi jo tulla suru puseroon, kun usein kuvaamaamme kuukkeli-pariskuntaa ei näkynytkään enää missään.

Kesälomalla alkaa jo unelmoida syyskuun ruskaviikosta Lapissa. Kaikkia lomia odotamme toki innolla mutta tätä varmaan kaikista eniten. Olimme vuokranneet mökin, jossa olemme olleet kerran aikaisemmin. Edelliseltä kerralta jäi kaikista parhaiten mieleen upea sumuinen aamu ja toivoimme, että saisimme uusinnan siitä. Mökin ovelta on kymmenisen metriä järven rantaan, joten aamutuimaan on unikekojenkin helppo kömpiä lämpimän peiton alta ulos, kun ei tarvitse lähteä pihaa pidemmälle.

Kettukuvaukset kotinurkilla jäivät tänä keväänä ja kesänä aika vähiin. Olin jo henkisesti taputellut aiheen käsitellyksi, kun suuntasimme kohti pohjoisen kesäreissuja. Norjassa ei useinkaan tiedä mitä seuraavan mutkan takaa löytyy, mutta näköjään myös kotoinen Lappi osaa välillä yllättää.

Tänä vuonna Lapissa tuli keskityttyä aika paljon koskikarojen kuvaamiseen. Emme ole aiemmin niitä täällä pahemmin kuvanneet, viime vuonna lähinnä saukon odottelun lomassa. Tällä kertaa huomattiin, että parissa kohdassa koskea pääsee rantaan kuvaamaan ja että kuvakulmat ovatkin ihan jees!

Olemme jo useamman vuoden tienneet, että Lapin reissujemme vakiomaisemissa viihtyy saukko tai saukkoja. Kuvat näistä viiksiveikoista ovat kuitenkin jääneet saamatta. Mahdollisesti aamu-unisuuteen liittyvistä syistä. Tänä vuonna herätyskello oli kuitenkin kohdillaan.

Kuukkelit ovat pakollinen ohjelmanumero aina kun pohjoisessa reissaamme. Olemme kuvailleet samaa kuukkelipariskuntaa ja niiden kulloistakin jälkikasvua jo useana vuotena. Ensimmäisen reissupäivän valjettua kunnon lumipyryyn oli päivän ohjelma selvillä.

Lapissa. 25 Astetta pakkasta. Kirkas aamu. Sula virtapaikka. Laulujoutsenia. Jokohan olisi tarpeeksi syitä kömpiä ylös sängystä aamuvalojen aikaan?