Jyrki Salonen |21.9.2023
Vuotuinen Lapin ruskareissu on takana, ja kuukkelit olivat luonnollisesti taas toivelistalla. Tänä syksynä meinasi jo tulla suru puseroon, kun usein kuvaamaamme kuukkeli-pariskuntaa ei näkynytkään enää missään.
Kävimme huhuilemassa ja viheltelemässä herkkukuorman kanssa tutun kuukkeli-pariskunnan reviirillä, mutta turhaan. Tilhiä, käpylintuja ja kiireisinä touhuavia hömötiaisia, mutta ei kuukkelin kuukkelia.
Viikon reissulla ei lopulta ole liikaa aikaa tyhjän kuvaamiseen, joten hivenen lannistuneissa tunnelmissa päädyimme etsimään sijaiskuukkeleita suosittujen retkipaikkojen liepeiltä. Ensimmäinen yritys meni heti pieleen, kun ruskaherätyksen kokeneet maastopyöräilijät, marttakerholaiset, kuukkeli-selffieitä jahtaavat somettajat ynnä muut olivat pysäköineet retkeilyreitin pysäköintialueen täysin tukkoon ja varmuuden vuoksi vielä sinne johtavan tienvarrenkin varmaan puolen kilometrin matkalta.
Emme enää viitsineet tunkea joukon jatkoksi, vaan lähdimme muualle. Korona-ajan ruuhkat kotimaan retkipaikoilla tuntuvat jatkuvan edelleen.
Seuraavana päivänä ehätimme pelipaikoille sen verran ennen pahimpia ruuhkia, että auton sai parkkiin. Retkeilyreittiä ei tarvinnut kovin pitkään tallustella, kun ensimmäinen kuukkeli-kaksikko löytyi. Kunhan paikalla olleet someilijat olivat saaneet selffiensä, onnistuimme houkuttelemaan kuukkelit syrjemmälle metsään, jossa niitä sai onneksi kuvata rauhassa.
Pahaksi onneksi olimme löytäneet kuukkelit varmaan koko Länsi-Lapin vähiten ruskaisesta paikasta. Sääkin vaihteli liian kirkkaan ja liian pilvisen välillä, joten valossa ei ollut paljon hurraamista.
Viime aikojen pelikirjan mukaisesti koitimme kuvailla kuukkelien laskeutumisia laajakulmalla, mutta tulokset olivat kehnossa valossa ja turhan vehreässä maastossa melko laihoja.
Kotiinlähtöä edeltävänä päivänä päätimme vielä poiketa vakionurkillamme. Ajatus "omien" kuukkeliemme katoamisesta tuntui liian masentavalta, ja oli pakko käydä vielä etsimässä niitä.
Eikä niitä tarvinnut edes etsiä. Ne lensivät lyhyen kävelyn jälkeen melkein syliimme. Todella ilahduttava kohtaaminen! Kaksikkomme oli vielä kaiken kukkuraksi muuttunut kolmikoksi, sillä niillä oli mukanaan ilmeisesti tämän vuoden poikanen. Kuukkelien jaloissa näkyvät isot keltaiset tunnistusrenkaat ovat valokuvaajan näkökulmasta aika irvokkaan näköisiä, mutta niiden ansiosta on ollut hauskaa tietää kuvaavansa vuodesta toiseen tuttuja kuukkeleita. Oletetulla poikasella ei rengasta vielä ollut.
Emme olleet toiveikkaita kuukkelien löytymisen suhteen ja siten vähän huonosti varustautuneita, joten vain napsimme rusinapussin jämien avulla muutaman pönön ja jatkoimme matkaa.
Kohtaamisesta ilahtuneena päätimme kuitenkin käyttää vielä viimeisen illan näiden veijareiden seurassa. Palasimme paikalle vähän paremmin varustautuneina ja yllättäen paikalla lenteli ainakin viisi kuukkelia!
Renkaista näki, että linnuista kaksi olivat "meidän" pariskuntamme, muut olivat renkaattomia. Ääntelystä ja käytöksestä päätellen joukossa oli useampia poikasia. Meille jäi kuitenkin vähän epäselväksi mikä oli parven kokoonpano. Oliko pariskunnallamme sittenkin peräti kolme poikasta vai oliko paikalla useampikin pesue?
Joka tapauksessa oli ilahduttavaa nähdä kuukkeli-metsässämme pitkästä aikaa niin paljon vilskettä ja vikinää. Täällä, toisin kuin monessa muussa paikassa, retkeilijöiden määrä on vähentynyt. Olemme vähän pelänneet kuukkeleiden katoavan siinä samalla. Nyt näyttäisi kuitenkin olevan uuttakin sukupolvea tulossa.
Emme jaksaneet enää työläitä jalustalta kuvattuja laajakulmaviritelmiä vaan räpsimme kuvia kelotolpan herruudesta taistelevasta kuukkeliparvesta lyhyillä teleillä. Lähestyvä sade vei kuvista parhaan valon, mutta viime aikojen laajakulmakuvien jälkeen nämä muutamat onnistuneet lentokuvat miellyttävät ainakin omaa silmääni aika paljon.
Lukuunottamatta tuota turhan järeää tolppaa, joka osui aina kuvaan parhaiden poseerauksien kanssa.
Kuukkeleiden kanssa tuntuu aina jäävän jotain hampaankoloon. Nytkin tekisi mieli yrittää lisää noita lentokuvia, mutta tällä kertaa kunnollisessa (vasta)valossa.
Kuukkeleiden kuvaamisessa vaatimustaso on noussut viime vuosina aika korkealle. Kiintolevyt pursuavat kelissä kuin kelissä otettuja pönökuvia, ruskaväreillä ja ilman. Viime aikoina tavoitteena ovatkin olleet laajakulmalla otetut laskeutumiskuvat.
Jyrki Salonen | 31.3.2023
Kuukkelit ovat pakollinen ohjelmanumero aina kun pohjoisessa reissaamme. Olemme kuvailleet samaa kuukkelipariskuntaa ja niiden kulloistakin jälkikasvua jo useana vuotena. Ensimmäisen reissupäivän valjettua kunnon lumipyryyn oli päivän ohjelma selvillä.
Jyrki Salonen | 27.2.2022
