Täällä taas!

Olemme kolmatta kertaa Kuusamossa viettämässä joulun välipäiviä. Ensimmäisellä kerralla oli maagiset olosuhteet auringon paistaessa sumun takaa. Saimme juuri sitä, mitä olimme lähteneet kaamosaikaan hakemaan. Toisella kerralla vannoimme, että emme enää tule uudelleen tänne tähän aikaan vuodesta. Koko viikko oli pilvinen eikä vihertävän sinisistä kuvista ollut mihinkään. Päivällä valoisaa aikaa on kolme tuntia ja totesimme, että on turha lähteä reissuun, jos silloinkin on harmaan hämärää. Alkusyksystä mietimme, mitä tehdä joululoman aikana. Ja kappas, ennen kuin ehdimme huomatakaan, olimme varanneet lentoliput Kuusamoon. Sovimme, että tällä kertaa emme pety säästä, otamme sitten vain rennosti ulkoillen ja nautimme kelomökin tunnelmasta. Matkan lähestyessä katsoimme hermostuneesti sääennustetta, joka näytti koko ajan lauhempaa keliä jouluviikolle. Pilvistä luvattiin taas koko viikoksi.

Mökille tullessa oli yllätys, miten korkean vaaran päälle mökkitie kapusi. Kauhistutti, päästäänkö vuokra-autolla ylös jyrkkää mäkeä. Hyvin päästiin ja vaaran päällä olikin mahtavan lumiset puut, rungotkin hohtivat valkoisena. Puita oli kaadettu tosin paljon ja hakkuuaukea oli melko surullisen näköinen, mutta näkymät sen sijaan mäen päältä olivat vaikuttavat. Mökkitie jatkui alas jyrkkää mäkeä suoraan mökille. Kelomökissä oli tunnelma kohdallaan, muovikuusi valoineen ja pöydällä oleva konvehtirasia toivotti vierailijat peremmälle.

Kaksi seuraavaa päivää oli harmaata. Ensimmäisenä päivänä kävimme tutustumisretkellä ja aika meni aikalailla autossa istuessa. Toisena päivänä kapusimme Riisitunturille. Viime kerrasta viisastuneena tällä kertaa ei tullut kuvattua paljoa, jokunen muistoräpsy tuli kuitenkin otettua. Ulkoilu oli toki mukavaa ja tykkylumipuut ovat aina todella kauniita säästä riippumatta. Lumi puiden oksilla näytti hauskasti piikikkäältä, kun tykkyä oli muodostumassa lisää. Illalla näytti kirkastuvan ja kuu pääsi paistamaan hennon pilvipeitteen läpi. Lähdimme saunan jälkeen kiireen vilkkaa ajamaan Konttaiselle, toivoen että tähtitaivas näkyisi. Parkkikselle saavuttuamme mietimme, josko kääntyisimme heti takaisin. Sankka usva peitti nimittäin kirkkaan taivaan ja olin sitä paitsi unohtanut otsalampun mökille. Lähdimme kuitenkin kiipeämään raikkaan ilman vuoksi. Yllättäen usvaan tuli välillä rakoja ja taivaalla näkyi jonkin verran tähtiä. Kuu valaisi lumisen maiseman niin hyvin, ettei otsalamppua kaivannut. Onneksi lähdettiin iltaseikkailulle!

Seuraavaksi aamuksi luvattiin jälleen pilvistä. Emme pitäneet kiirettä vaan lähdimme auringon nousun aikaan mökiltä, eli n. klo 10.30. Aamun valjettua huomasimme, että taivas olikin lähes kokonaan kirkas. Ajoimme ylös mökin vaaralle ja sieltä avautui aivan mielettömän upea pastellinsävyinen näkymä. Jätimme auton levennykselle ja kävimme nappaamassa muutamat kuvat järven suuntaan.

Pian pilvisyys lisääntyi ja jatkoimme matkaa kohti Valtavaaraa. Keli näytti yhä vain kirkastuvan siihen suuntaan ajaessa ja täysikuukin näyttäytyi. Jännitti, että ehdimmekö kapuamaan ylös ennen pilvien saapumista. Aurinko värjäsi lumiset puut kauniisti vaalean punaiseksi ja paistetta jatkui lähes puoleen väliin asti reittiä, kunnes pilvet peittivät jälleen koko taivaan. Jihuu, tuntui upealta, että edes tämän verran saimme nauttia kauniista kaamoskelistä! Voitti viime vuoden pimeät pilvikelit mennen tullen.

Perjantai-aamuna olosuhteet olivat saman kaltaiset kuin edellisenäkin aamuna. Tällä kertaa mökin vaaran päältä näkyi myös jo vähenevä täysikuu. Lumiset puut ja kuutamo sopivat täydellisesti yhteen. Olimme aikeissa lähteä kuvaamaan koskikaroja mutta muutimme suunnitelmia lennosta, kun huomasimme kuinka kaunis aamu on jälleen. Riisitunturille oli vain puolen tunnin ajomatka, joten suuntasimme nokkamme kohti Posiota. Perille tultuamme näytti melko kirkkaalta mutta ylös päästyämme alkoi pilvistyä enemmän. Lunta satoi hiljalleen ja oli kaunista. Porukkaa oli paljon, kuten edellisellä kerrallakin. Tällä kertaa huomasimme siellä täällä pieniä piiperrysjälkiä lumessa. Jäimme kuvaamaan jälkiä, jotka johtivat tykkypuun alle, ja kun käännyimme jatkaaksemme matkaa, huomasi Jyrki pienen päästäisen piipertävän puuterilumen päällä. Otin muutaman maisemakuvan päästäisestä, kun Jyrki vaihtoi pidempään putkeen ja lähti päästäisen perään. Pitkän matkaa se lumen päällä juoksenteli, aina välillä sukeltaen lumen alle piiloon.

Toiseksi viimeisenä päivänä päätimme lähteä kuvaamaan kuukkeleita. Lähdimme katsomaan löytyisikö erään kahvilan pihalta niitä, mutta ajaessamme sää kirkastui koko ajan. Pysähdyimme hetkeksi kuvaamaan korppeja, jotka olivat löytäneet jotakin syötävää pellolta. Korpit arastelivat kumminkin meitä ja pysyttelivät kauempana, joten ei niistä kovin ihmeellisiä otoksia saanut. Jäimme arpomaan, lähteäkö kuvaamaan kuukkeleita vai maisemia auringon yhä paistaessa. Maisemat voittivat ja ajoimme Rukan päälle kuvaamaan. Onneksi sinne pääsee autolla koska muuten emme olisi ehtineet auringonlaskun aikaan pelipaikoille.

Piipahdimme myös katsomaan kuukkeleita kun vielä valoisaa aikaa riitti auringonlaskun jälkeenkin. Illalla teimme lyhyen retken Riisitunturille ja saimme juuri ja juuri kuvattua kuun halon ennen kuin pilvet tulivat eteen.

Kotiinlähtö häämötti mutta vielä olisi aikaa käydä Riisitunturilla suorittamassa vuoden viimeiset reippailut. Lento olisi vasta alkuillasta, joten ehtihän siinä hyvin vielä käydä lumikenkäilemässä, syödä ja pakata ennen sitä. Aamu näytti todella lupaavalta ja ylös kiivetessä oli hyvinkin kirkasta. Odotin innolla, että pääsemme tunturin päälle kuvaamaan kuuta mutta kappas, täysin pilveenhän se taas veti. Harmitti. Olosuhteet muuttuvat todella nopeasti. Laitoimme kuitenkin lumikengät jalkaan ja lähdimme etsimään koskematonta hankea, siinä aikalailla onnistumatta. Liukulumikenkien suosion kasvun näkee hyvin täällä, joka puolella on jälkiä. Pian pilvipeite alkoi rakoilla ja yht’äkkiä aurinkokin näyttäytyi punaisena pallona hennon pilvipeitteen takaa. Taivas kirkastui kokonaan ja kaunista valoa levittäytyi kaikkialle tunturiin.

Vaikka päivä on lyhyt, kestää valoisa aika pitkään vielä auringonlaskun jälkeen silloin, kun on kirkas taivas. Nyt jouduimme kuitenkin luovuttamaan ennen pimeän tuloa, koska pakkaamisetkin piti vielä hoitaa ennen kentälle lähtöä. Mökille ajaessa paikallinen sankka sumu sai meidät pysähtymään hetkeksi sillan pieleen ihastelemaan mystisen kaunista maisemaa.