Kännykkäkameralla Kuusamossa

Pari vuotta sitten välipäivien pohjoisen reissun teemana oli teleputkella tunturissa. Tuolloin aurinko paistoi usvaisen maiseman läpi kipakassa pakkassäässä ja tarjolla oli todellista maisemakuvaajan herkkua. Tänä vuonna ajoittain harmaat kelit eivät houkuttaneet kaivamaan järkkäriä repusta, joten teemana oli pikemminkin kännykkäkameralla Kuusamossa. Mitenkäs se sitten sujui?

Puhelimien kameroiden piti tehdä järjestelmäkameroista turhia jo ammoisella Nokian huippukaudella. Valokuvausharrastajana moisille puheille tuli lähinnä naureskeltua. Pikkuhiljaa puhelin on kuitenkin vallannut sijaa omassakin harrastamisessa ja ns. muistokuvat tulee aika usein kuvattua vain puhelimella.

Kuitenkin siinä vaiheessa, kun on ollut tarkoitus ottaa oikeita kuvia, työvälineet on tullut kaivettua repusta. Tällä reissulla repun raottamisen kynnys vain tuntui olevan tavallista korkeammalla. Harmaahkossa säässä taskusta helposti esiin puhahtanut puhelin näytti vahvuutensa.

Puhelimen automaattisesti käsittelemät kuvat näyttivät jo "etsimessä" ihmeellisen hyviltä. Silmällä katsottuna maisema oli tylsän harmaa. Puhelimen läpi katsottaessa taivaaseen oli kaivettu sävyt näkyviin ja tykkypuut näyttivät olevan yksityiskohtia pullollaan.

Järkkärin etsimen läpi katsottaessa puita ei meinannut erottaa lumihangesta ja sommittelu oli hankalaa. Puhelimella kuvaaminen tuntui vain mukavammalta. Kuvatessaan tiesi, ettei otettujen kuvien takia tarvitsisi nököttää tuntitolkulla Lightroomin ääressä etsimässä sävyjä ja kontrasteja, jotka puhelimen kamera pisti kohdalleen automaattisesti.

Tai miten sen nyt ottaa. Kohdalleen.

Piloille käsitelty?

Kuvat ovat kyllä erittäin sävykkäitä, värikkäitä ja näyttävät kännykän ruudulla oikein kauniilta. Todellisuuden kanssa niillä ei vain ollut enää hirveästi tekemistä. Muun muassa valkotasapaino oli todella voimakkaasti sinisen puolella. Kuvasin puhelinkuvatkin (enimmäkseen) raweina ja tässä esillä olevista kuvista valkotasapainoa on korjattu maun mukaan. Kuvat näyttivät vähän siltä, miltä jälki yleensä näyttää, kun joku löytää ensimmäistä kertaa dehaze-säätimen Lightroomista.

Kuvankäsittely on polarisoiva aihe, joka saa ihmiset varsinkin Internetissä barrikadeille näppäimistöjään savuttamaan. Erehdyin taannoin lukemaan kommentteja Ylen Vuoden luontokuva -kilpailun voittajia käsitelleestä artikkelista. Eikä niitä kommentteja tarvinnut montaa lukea, kun tuli vastaan ensimmäinen mielensäpahoittaja, joka oli sitä mieltä, että kisan kaikki palkitut kuvat olivat piloille käsiteltyjä.

Kommentti tuntui varsin erikoiselta, koska Vuoden luontokuva jos joku on kilpailu, jossa ei karkkiväreillä ja kuvankäsittelykikkailuilla juhlita. Mutta palatakseni tämän kirjoituksen aiheeseen, miten tälläinen kommentoija suhtautuu puhelimella otettuun kuvaan, joka tekee kuvalle automaattisesti enemmän käsittelyä, kuin mihin aktiivinen harrastaja olisi kyennyt Photoshopilla vielä vuosikymmen sitten? Onko se käsittelemätön? Vai piloille käsitelty? Voiko siitä vielä sanoa, että se on "suoraan kamerasta"?

Oma suhtautumiseni kuvien käsittelyyn on varsin liberaali ja suhtaudun sinänsä erittäin positiivisesti siihen, että puhelin tekee automaattisesti asioita, jotka säästävät minulta aikaa tietokoneen ääressä istumiselta. Tässä tapauksessa puhelimen näkemykset kuvista menevät vain vähän liian pitkälle. Pienelle ruudulle ja someen kuvat menevät kyllä kelpaisivat sellaisenaan.

Hyvällä kameralla hyviä kuvia

Toi taitaa saada vähän parempia kuvia kuin me

Ison kameran kanssa julkisilla paikoilla liikkuneet ovat varmasti kuulleet jonkun version ylläolevasta lausahduksesta. Minäkin tätä kuvaa ottaessani. Tai en tätä käsivaralta otettua kännykkäkuvaa ottaessani, vaan sitä jalustalta järkkärillä 20 sekunnin valotuksella otettua kuvaa ottaessani. Sitä kuvaa, jota ei tässä ruutukoossa tarkasteltuna erota tästä kännykkäkuvasta mitenkään. Paitsi ehkä alhaisemman värikkyyden perusteella.

Kameran ja jalustan tunturiin raahaamisella tuntuu vielä saavan ainakin respektiä kanssaulkoiljoiltaan, mutta tässä yhteydessä on pakko ihmetellä miten hyvää jälkeä puhelimella voi saada kolmen sekunnin käsivarahuitaisulla. En edes muistanut kuvata tätä rawina.

Kyllä se järkkärikuva tämän vielä peittoaa, jos kuvaa alkaa tutkimaan tarkemmin, mutta webbi-koossa eroja on vaikea nähdä tai ne ovat asioissa, jotka saisi pienellä käsittelyllä tasattua. Luminen metsä öisen täysikuun valossa ei ole nykypuhelimelle temppu eikä mikään.

Harmittavasti reissulle ei osunut revontulia. Edellinen puhelimeni (iPhone 12 Pro) ei niiden kanssa oikein toiminut, olisi ollut hauska nähdä onko uudempi (iPhone 15 Pro) parantunut siinäkin suhteessa.

Riittävän pienessä koossa tarkasteltuna kuvat vaikuttavat muutenkin hyvälaatuisilta. Jos pikseliä alkaa viilaamaan tarkemmin, eivät puhelimella otetut kuvat vedä vertoja järkkärillä otetuille. Erityisesti, kun puhelimissa on tyypillisesti vain yksi todella korkeatasoinen kenno peruslaajakulmassa. Ultra-laajakulma ja tele saavat tyypillisesti pärjätä kehnommalla kennolla ja sen huomaa jos kuvia alkaa pikselitasolla tarkastelemaan. Kuvissa on kohinaa ja yksityiskohdat alkavat erityisesti kuvan reuna-alueilla mennä tuhruisiksi.

Tässäkin on tosin suuria eroja eri olosuhteissa otettujen kuvien välillä. Lopputulos riippuu paljolti siitä, minkälaisella algoritmilla kuvat lopulta syntyvät.

On myös syytä huomioida, että tasaisen valon lumimaisema ei ole teknisesti kovin haastava kuvauskohde. Sävyt ovat vaaleita eikä jyrkkiä kontrasteja ole. Tilanne muuttuu olennaisesti, jos ottaa kuvia suoraan aurinkoon. Puhelimen automaattiset HDR:t näyttävät niissä oloissa yleensä aika kauheilta verrattuna hallitusti otettuun järkkärikuvaan.

Onko sillä sitten loppujen lopuksi mitään väliä, että kuva on tarkkaan tihrustamalla teknisesti parempilaatuinen? Tässä nähtyjen perusnäpsyjen kohdalla varmaankaan ei. Mitä haastavammaksi valo muuttuu, sitä enemmän oikealle kameralle on tarvetta. Ja niissä oloissa yleensä syntyvät ne kuvatkin, joiden takia tätä hommaa tehdään.

En ole kameraani hylkäämässä, mutta huomasin tällä reissulla ehkä ensimmäistä kertaa pohtivani puhelintani vakavampana kuvausvälineenä. Computational photography (en tiedä tälle termille järkevää suomennosta, mutta sillä tarkoitetaan erilaisia tietoteknisiä keinoja parantaa kuvanlaatua) on tehnyt puhelimista aivan eri tason kuvausvälineitä, kuin mitä niiden pikkuruisilta kennoilta ja linsseiltä voisi odottaa.

Olisi suotavaa, että kameravalmistajat ottaisivat oppia näistä optiikan ja kennotekniikan ulkopuolista keinoista, ennen kuin kännykkävalmistajat syövät koko kamerabisneksen. En panisi lainkaan pahakseni jos kameran tuottamat kuvat olisivat suoraan kamerasta valmiimpia kuin ne nykyisellään ovat. En tee tätä hommaa päästäkseni istumaan tuntitolkulla tietokoneen ääressä.

Jutun kuvat on otettu iPhone 15 Prolla käsivaralta. Yökuvaa lukuunottamatta kuvat ovat raweja, ja olen käsitellyt niitä Lightroomissa makuni mukaan. Tässä tapauksessa lähinnä valkoisemmiksi ja vähän vähemmän kontrastikkaiksi.

Tämä kirjoitus ei ole sen kummempi kannanotto kameroiden puolesta tai puhelimia vastaan. Huomasinpa vain pohtivani näitä asioita tykkypuiden välissä haahuillessani.

Vertailu ei muutenkaan ole välttämättä kovin kattava. iPhonen kamerat ovat laadukkaat, mutta ne on suunniteltu helppoon ja vaivattomaan kuvaukseen. Vaativampia kuvausasetuksia on iPhonen kamerasta turha lähteä kaivamaan.

Samaan aikaan jossain kilpailevissa puhelimissa on aika villejäkin virityksiä, kuten värifiltterittömiä mustavalkokennoja, joiden tuottama kuva yhdistetään muiden kennojen tuottamaan kuvainformaatioon ja lopputulos on väitetysti osiaan suurempi.

Ainakin foorumikirjoittelujen perusteella isot pojat tekevät joillain tuollaisilla puhelimilla aika uskomatonta jälkeä. Huippujäljen tuottamiseksi on kuitenkin parasta turvautua jalustan käyttöön, mikä tuntuu itsestä vähän raskaalta ajatukselta.

Saapa nähdä milloin kännyköiden telekamerat lyövät itsensä läpi lintujen ja eläimien kuvaamisessa. Siihen ne eivät mielestäni vielä nykyisellään riitä.

Vielä.