Helppoa ja rentouttavaa makrokuvausta

Aina välillä, karkuun kipittäviä kettuja ja lipettiin liitäviä lintuja kuvatessa, ajatukset karkaavat makrokuvauksen pariin. Siinä voisi rauhassa keskittyä sommitteluun ja valoon, tarvitsematta pelätä maahan juurtuneen kohteen juoksevan karkuun. Ainakin teoriassa. Todellisuudessa makrokuvatessa saattaa löytää itsensä uppoamasta hiljalleen suohon selän huutaessa hoosiannaa täysin luonnottoman jooga-asennon takia. Samalla kun yrittää tarkentaa tuulessa holtittomasti heiluvaan millimetrien kokoiseen kohteeseen.

Suolle tulee kesäisin rämmittyä teerien sijasta kihokkien perässä. Bonuksena samoilta suolammilta saattaa usein löytää kaakkuriperheen.

Vaikka kihokki ei kohteena karkuun menekkään, samaa ei voi sanoa auringonpaisteesta. Kihokkien limapisarat eivät pääse kuvissa oikeuksiinsa ilman valoa. Joten luonnollisesti täysin kirkkaana iltanakin joku yllättävä täsmäpilvi löytää tiensä auringon eteen juuri kun on saanut kaivettua makrolinssin repusta.

Tänä kesänä tuli törmättyä sellaiseenkin iltaan, jona kihokeissa ei ollut limapisaroita. Olemme kuvanneet kihokkeja aika monena kesänä, eikä moista tilannetta ollut ennen tullut vastaan. Ilmeisesti riittävän napakka rankkasade saattaa kuitenkin huuhdella pisarat mukanaan ja jättää kihokit valokuvausmielessä huomattavan tylsän näköisiksi. Tietenkin se tapahtuu samana iltana, kun yhteistyökykyinen korento istuu kihokilla morjestamassa.

Makrokuvaukseenkin löytyy tietenkin karkuun kipittävää ja lentävää aihetta. Tämä lauhahiipijä osui kohdalle sadekuuron jälkeen, jolloin se poseerasi mukavan paikallaan pitkän aikaa. Jonkin aikaa auringonpaisteessa lämmiteltyään se ei enää suostunut kameran edessä istumaan.

Muissa tämän kirjoituksen kuvissa on ohdakkeen siemen sammalikossa. Kuvattu tuulisena päivänä. Se oli rentouttavaa.