9 tarinaa

Ahkerasta Lapin reissauksesta huolimatta, pohjoiset metsäkanalinnut riekko ja kiiruna olivat jääneet meille pelkiksi lyhyiksi vilauksiksi talvisilla tuntureilla. Viime kesänä päätimme kokeilla olisiko keskiyön auringossa parempi tuuri.

Vauhdikkaat ja joskus uteliaat ketunpennut ovat jokakeväinen aamu-unien syöjä. Niitä voi löytää asustelemasta aika hämmästyttävistäkin paikoista, mutta yleensä vain jos jaksaa herätä yhdessä auringon kanssa.
Loppuvuodesta pääkaupunkiseudulla on liikkunut paljon hiiripöllöjä. Vapaapäivän, kohtuullisen sään ja kuvausetäisyydelle uskaltautuvan pöllön yhdistelmää joutui kuitenkin odottelemaan joulukuun puoliväliin asti.

Herätyskello soi neljältä. Saappaat uppoavat suohon heijastinta myöden. Piilokoju painaa. Mutta kun mittelöt alkavat, kaikki muu unohtuu. On aika selvittää kuka on suon kuningas.

”Tuolta kun kurkistaisi kärppä.” Lause, jota toistelemme usein ulkona liikkuessamme idyllisen näköisen kivimuurin tai rustiikkisen talon kivijalan kohdalle osuessamme. Valitettavasti toiveemme ei yleensä toteudu muualla kuin sosiaalisen median kuvatulvan äärellä. Kunnes eräänä huhtikuisena iltana, mahdollisimman epävalokuvauksellisen talventörröttäjäpusikon äärellä, ilmoille pääsevät epäuskoiset sanat: ”tuollon kärppä!”.

Blogi luontokuvauksesta, luonnossa liikkumisesta ja mistä nyt ikinä saadaankaan tekstiä aikaiseksi. Kuvia varmaan ainakin saadaan julkaistua.