
"Harmaan päivän huuhkaja" oli väkisin mielessä otsikkoa miettiessä. Jospa vielä jonain päivänä saisi otsikoida huuhkajakuvan tyyliin: "Upean iltavalon tuijottaja" tms.

Loppuvuodesta pääkaupunkiseudulla on liikkunut paljon hiiripöllöjä. Vapaapäivän, kohtuullisen sään ja kuvausetäisyydelle uskaltautuvan pöllön yhdistelmää joutui kuitenkin odottelemaan joulukuun puoliväliin asti.

Kovat pakkaset ja vielä sulat meren rannat ovat talvisen luontokuvauksen juhlahetkiä. Näissä olosuhteissa syntyvät merisavut yhdistetään usein maisemakuvaukseen, mutta hyvällä onnella kameran eteen voi löytää muutakin kuin rantakiviä.

Tikli lienee suomalaisen linnuston värikkäimpiä edustajia. Syksyn värihehkussa ja auringonpaisteessa sekin on vähällä näyttää jopa vaatimattomalta. Räiskyvästä ulkonäöstä huolimatta tiklit ovat usein aika arkoja ja päästävät lähelleen vain varovaisen kuvaajan.

Ahkerasta Lapin reissauksesta huolimatta, pohjoiset metsäkanalinnut riekko ja kiiruna olivat jääneet meille pelkiksi lyhyiksi vilauksiksi talvisilla tuntureilla. Viime kesänä päätimme kokeilla olisiko keskiyön auringossa parempi tuuri.

Vauhdikkaat ja joskus uteliaat ketunpennut ovat jokakeväinen aamu-unien syöjä. Niitä voi löytää asustelemasta aika hämmästyttävistäkin paikoista, mutta yleensä vain jos jaksaa herätä yhdessä auringon kanssa.

Herätyskello soi neljältä. Saappaat uppoavat suohon heijastinta myöden. Piilokoju painaa. Mutta kun mittelöt alkavat, kaikki muu unohtuu. On aika selvittää kuka on suon kuningas.