Auringon painuessa mailleen valon ja varjon rajamaille syntyy upeita lämpimien ja kylmien sävyjen yhdistelmiä. Malliksi osuneella joutsenella oli ilmeisesti vähän huono höyhenpäivä, tai sitten päästä oli kadonnut tukku höyheniä mahdollisesti jossain kahakassa.

Meren yllä ilmavirtauksien mukana liikkuva usva hohtaa upeasti matalalta paistavan auringon lämpimässä valossa. 

Umpijäässä ollut rantakivikko edellytti ns. perstuntuman käyttöä kuvakulmien haeskelussa. Näitä blogeja kirjoitellessa on tullut mieleen, että pitäisi joskus ottaa laajakulmaisempiakin kuvia näillä kuvausreissuilla, ettei tarvitse vain sanoin kuvailla olosuhteita. 

Oheisessa galleriassa lisää kuvia kyhmyjoutsenista hiljalleen jäätyvässä merenlahdessa.

Savuisen meren joutsenet

Joutsenet merisavuissa

Jos tässä kuvassa ei ollut vielä väriä kylliksi, niin taustalle osuva hälytysajoneuvo tuo sitä vielä lisää.

Tiklit ovat useimmiten varsin ujoja ja näitäkin kavereita sai lähestyä askel kerrallaan päästäkseen kuvausetäisyydelle. 

Värikkäät Tiklit

Värikkäät tiklit

Emme yleensä kesäisin käy Lapissa. Lapin kesästä kun tulee usein ensimmäisenä mieleen loputtomat hyttys- ja mäkäräisparvet. Kesän 2021 helteissä ja epäonnistuneen karhukoju-vierailun jälkeen Lapin viileys onnistui houkuttelemaan ex-tempore reissulle pohjoiseen johtoajatuksena löytää lopultakin kiirunoita. 

Heti saapumispäivän iltana oli kirkas keli, joten illalla kymmenen aikaan (!) oli aika lähteä kapuamaan tunturiin. Se oli ehkä hivenen turhankin aikaisin, sillä tunturin päällä sai harhailla pari tuntia ilman havaintoa muusta kuin kaukaisuudessa piipittävistä kapustarinnoista. 

Mutta sitten lopultakin. Rinteestä alkaa kuulua röyhtäilyä muistuttavaa ääntä. Se ei ole saksalainen turisti bratwurst-leivän parissa vaan kiiruna! Ensimmäinen havainto päättyy pettymykseen, kun lintu lehahtaa lentoon kaukaa kuvausetäisyyksien ulkopuolelta ja suuntaa toiselle puolen tunturia. Mutta ainakin ollaan oikeassa paikassa.

Hetkeä myöhemmin rinteessä alkaa näkyä liikkuvia "kiviä". Kiirunapariskunta on lähtenyt liikkeelle ja kiertelee ympäri tunturia ruokailemassa. 

Kiirunoiden suojaväri on täydellisesti sopeutunut niiden elinympäristöön. Jos ne pysyvät paikallaan, niiden huomaaminen on liki mahdotonta, kuten ylläoleva kuva havainnollistaa.

Keskiyön auringonvalo on keskikesällä parhaimmillaan puolenyön ja aamukahden välillä, sen jälkeen valo alkaa olla jo turhankin kovaa valokuvausta ajatellen. Onneksemme muutama kiiruna suostui viipottamaan tunturin valoisallekin puolelle. Puhumattakaan niistä neljästä, jotka löytyivät nököttämästä täydellisestä vastavalosta tunturin laella.

Kiirunoiden kintereillä

Otsikkokuvan kettu näyttää olevan hyvinkin luonnollisessa ympäristössä, mutta todellisuudessa se itse asiassa seisoo tien pientareen kiveyksellä kuvaajaa ihmettelemässä. Matala kuvakulma vain peittää miljöön aika tehokkaasti.

Tämän pesäpaikan urbaanius ei jää epäselväksi. Kuva on otettu vieressä menneeltä vilkkaalta ulkoiluväylältä, eikä kettujen kotinaan käyttämä pihapiiri ollut täysin käyttämätön, vaikka kyseessä ei ollutkaan asuinrakennus.

Tällä kettuperheellä oli vähän huonoa tuuria, kun kotipaikka meni remonttiin. 

Keväiset ketunpennut

Kun suolta on lopultakin löytänyt sen verran vähän märän kohdan, että telttakojun on uskaltanut siihen pystyttää alkaa odotus. Saapuvatko teeret paikalle tänään? Onko koju oikeassa kohdassa? Pysyykö sää aurinkoisena? Onko Kuu juustoa? (Herätyshän oli siis neljältä aamulla)

Teerien paikalle saapumisen huomaa aluksi vain teltan ympäriltä kuuluvista suhahduksista, jonka jälkeen pää alkaa pyöriä ympäri kuvausaukkoja. Minne ne meni? Onksne niitä? 

Ensialkuun teeret yleensä viivähtävät läheisissä puissa tarkkailemassa ympäristöä. Jos paikka tuntuu rauhalliselta siirtyvät taistelijat maahan ja hetken tuumaustauon jälkeen koko suo herää henkiin, kun teeret alkavat pulputuksensa. Yläreunan videosta kannattaa napata äänet päälle. Aamuisen teerisuon äänimaailma kurkien huutoineen on huikea.

Toivekeli teerien kuvaamiseen on kirkas pakkassää, jolloin teerien pulputuksien ja sihahduksien hengityshöyryt näkyvät kuvissa hienosti. Ainakin jos teltta osui sopivaan vastavaloon.

Oheisessa galleriassa joitain onnistuneimpia otoksia kevään 2021 unettomilta aamuilta.

Teerisuon tunnelmaa

Kurkistus terassin alta, sitten kiven takaa – mihinsenytmeni – vilahdus pensaan taakse. ”Annoin monta tilaisuutta kuvata, mutta olit liian hidas!”, tuntuu kärppä ilkkuvan ja katoaa puutarhamökin alle. Epätoivo valtaa mielen; tässäkö tilaisuutemme meni? Kuluu kymmenen minuuttia ja yht’äkkiä huomaamme kärpän istuvan kivellä tähystämässä kaikessa rauhassa. Emme ehdi jäädä ihmettelemään mistä, miten ja milloin se siihen ilmestyi, vaan nostamme äkkiä kameran silmille ja painamme laukaisinta kädet innostuksesta täristen. Onneksi kuvanvakaajat ovat nykyään aika toimivia.

Kärppä vilahtaa ohitsemme ja tulee hetken päästä takaisin kantaen jotain epämääräistä möykkyä hampaissaan. Sillä on hiiri! Kärppä vie sen mökin alle ja hetken päästä lähtee taas… Palaten jälleen uusi hiiri hampaissaan. Uteliaisuus saa meidät lähtemään perään katsomaan mistä se niitä löytää. Kärppä katoaa läheisen kivimuurin sisälle ja kurkistaa pian kivenraosta saalistaan roikottaen. Nyt on oltava nopea, kokemus osoitti että tilanne on hetkessä ohi. Kärpän jatkettua matkaansa tarkistamme sydän hakaten, tallentuiko kameraan yhtään terävää kuvaa ja iloksemme huomaamme onnistuneemme. Tällaisesta tilanteesta ei luontokuvaaja voi olla muuta kuin mielissään.

Kärppä putsaa kivimuurin hiiristä tehokkaasti – karvattomia poikasia myöten. Parempaa tuholaistorjujaa saa hakea! Kärpälle riittäisi yksi hiiri pariksi päiväksi, mutta se saalistaa tilaisuuden tullen varastoon.

Saalistuksen lomassa ehtii välillä poseeratakin.

Tehokkaalla pedolla on kuitenkin kateellisia kilpailijoita. Kärpän kiikuttaessa lihavaa myyrää kohti kotikoloa, muutama varis huomaa tilaisuutensa tulleen ja yrittää helpon saaliin toivossa pelotella kärpän pudottamaan makupalansa. Kärppä osaa kuitenkin hyödyntää elinympäristöään ja ryntäilee vikkelästi puutarhamökiltä toiselle. Niiden alla on hyvä hengähtää hetki ja rakennuksen suojista siivekkäille varkaille voi jopa näyttää vähän kieltä.

Kärppä piilottaa saaliinsa tilapäisesti ja tähystelee kohti seuraavaa etappia. Varikset eivät onnistu tällä kertaa. Pikkuruisella pedolla on kuitenkin oltava silmät niskassakin, jotta saa pitää saaliinsa. Suurikokoinen myyrä on melkoinen kantamus, joka hidastaa merkittävästi muuten rasvatun salaman lailla liikkuvaa pikkuotusta.

Mökkien aluset tarjoavat suojaa, paikan ruokavarastolle ja löytyy pihamailta muutakin hyödyllistä. Ilmeisesti ihmisen tekemä pieni reikä kalliossa toimii hyvänä juomapaikkana.

Mökin seinustalla olevan varastolaatikon päälle ketterä kärppä kiipeää helposti. Korkealta pääsee seuraamaan maailman menoa paljon paremmin.

Meillä oli kunnia seurata tämän vallattoman veijarin touhuja muutamana erillisenä kertana. Suloisimmillaan ja hiukan koomisen näköinen se on noustessaan tomerana takajaloilleen ja ojentaessaan pitkän solakan ruumiinsa nähdäkseen ympärilleen paremmin. Kärpän nisistä päätellen näytti siltä, että sillä saattaisi olla poikaset pesässään. Olisi toiveiden täyttymys nähdä pikkukärppien vipeltävän ympäriinsä. Kuinka hauskan näköistä se olisikaan, jos koko jengi nousisi takajaloilleen emon esimerkkiä seuraten!

Kevään kohtaamisten jälkeen tapasimme yllättäen jälleen kärpän samassa paikassa seuraavan vuoden maaliskuussa. Se oli vaihtamassa valkoista talvipukuaan kesäturkkiin ja lempipuuhansa äärellä; mehevää myyräpäivällistä saalistamassa sekä mökin suojista kurkistelemassa.

Kärppää ja lumikkoa voi olla vaikea erottaa toisistaan. Hyvänä tuntomerkkinä on kärpän musta hännänpää. Kärppä on myös jonkin verran isompi kuin lumikko, mutta luonnossa matkan päästä katsoen pelkästä koosta voi olla vaikea päätellä kummasta on kyse.

Tämä oli viimeinen kerta, kun näimme kärppää mutta toivo elää, että joskus vielä sen tapaamme. Kuka tietää, jospa kurkistelijoita olisi seuraavalla kerralla useampia…

Elämää kaupungissa: Kauan kaivattu kurkistus

Laitappa sivut seurantaan jos aihepiiri yhtään kiinnostaa. Toivottavasti viihdyt.

Uudet sivut avattu!