Urbaani hiiripöllö
Kuluva syksy on ollut ainakin Tiiran havaintojen perusteella varsin hyvä pöllöjen suhteen. Etenkin varpuspöllöhavaintoja tuntuu tulevan joka puolelta. Tai ainakin niistä paikoista, joissa me emme satu käymään harvoiksi käyneinä valoisina vapaahetkinämme. Varpuspöllö on vieläkin näkemättä, mutta lähelle kotinurkkiamme hyvin urbaaniin paikkaan ilmaantuneen hiiripöllön kanssa kävi vähän parempi tuuri.
Pöllö oli helppo löytää tarkan tiira-havainnon ja vähemmän yllättäen paikalta löytyneiden muiden kuvaajien avustuksella. Tämä oli sinänsä hyvin tyypillinen päiväpöllöhavainto. Pöllö vain nökötti korkealla koivussa kuvaamisen kannalta aivan liian kovassa valossa. Sen naaman edessäkin tuntui olevan aina oksia kuvakulmasta riippumatta.
Muutaman kerran se pörhisteli höyheniään ja luimisteli taivaalla liidelleen haukan havaittuaan. Harmillisesti ainoa aktiivinen hetki oli, kun pöllö syöksyi todella määrätietoisen näköisesti suoraan koivun lähellä olleen talon parvekelaseja päin. En tiedä mitä siellä laseissa heijastui tai mihin pöllö kuvitteli olevansa menossa, mutta kovin paljon tuota suorempaan ei ikkunaan enää voi lentää.
Onneksi pöllö onnistui viime hetkellä kääntymään sen verran, että osuma jäi viistoksi ja se selvisi urbaanin esteradan kömmähdyksestään ehjin höyhenin. Pöllö päätyi keräilemään itseään ja kolhiintunutta egoaan entistäkin tiheämpään puuhun. Harmillisesti tosin rastaat ja harakat löysivät sen sieltä ja kävivät ainakin hetkisen sitä härnäämässä. Pöllö vaikutti olevan ihan kunnossa, joten jonkin ajan päästä poistuimme paikalta. Niin, kuvia tästä syöksystä ei tietenkään syntynyt.
Päätimme lähteä vielä illalla katsomaan, josko pöllön saisi taiteiltua kuvaan katuvalojen tai muun sellaisen keinovalon avulla. Tällaiset toiveet ovat yleensä sellaista kalastelua, että kovin kauas ei kehtaa niiden vuoksi lähteä ajelemaan, mutta nyt pöllö oli niin lähellä kotia, että päätimme käydä kokeilemassa.
Vastoin kaikkia odotuksia pöllö löytyikin kököttämästä pienehkön kuusen latvasta. Paikka oli hyvin valittu, koska pimeässä pöllö sulautui latvaan niin luontevasti, että se jäi aluksi avoimesta kohdasta huolimatta huomaamatta.
Olisi ollut tuhannen taalan paikka sommitella pöllö esim. kuun kanssa samaan kuvaan, mutta valitettavasti ilta oli paitsi kuuton niin myös pilvinen.
Muutenkin pöllö oli osannut puunlatvansa valita. Vaikka joka puolella oli ikkunoita, parvekkeita ja katuvaloja, niin tyyppi oli lopulta sen verran korkealla, että oikein mistään ei meinannut löytyä hyvää taustaa siluettikuville.
Lopulta sen sai soviteltua yhtä valaistua parveketta vasten, vaikka pihalla ollut varastorakennus miltei peitti tämänkin kuvakulman.
Pöllö taisi ainakin tiira-havaintojen perusteella vaihtaa vähemmän haastaviin maisemiin ja nämä urbaanit iltayrittelyt jäivät valitettavasti yhteen kertaan. Omasta arkistosta tämmöisiä iltaotoksia ei entuudestaan löytynyt ja olisi ollut ihan mukava kokeilla tätä uudestaankin.
Varsinkin kun nyt jälkikäteen saa taas ihmetellä miksi olin pimeässä himmentänyt valmiiksi susipimeää teleäni vielä entisestään...
