Kansikuva

Jyrki Salonen & Tua Lönnroth |

Elämää kaupungissa: Kauan kaivattu kurkistus

”Tuolta kun kurkistaisi kärppä.” Lause, jota toistelemme usein ulkona liikkuessamme idyllisen näköisen kivimuurin tai rustiikkisen talon kivijalan kohdalle osuessamme. Valitettavasti toiveemme ei yleensä toteudu muualla kuin sosiaalisen median kuvatulvan äärellä. Kunnes eräänä huhtikuisena iltana, mahdollisimman epävalokuvauksellisen talventörröttäjäpusikon äärellä, ilmoille pääsevät epäuskoiset sanat: ”tuollon kärppä!”.

Kärppähän tämä

Kurkistus terassin alta, sitten kiven takaa – mihinsenytmeni – vilahdus pensaan taakse. ”Annoin monta tilaisuutta kuvata, mutta olit liian hidas!”, tuntuu kärppä ilkkuvan ja katoaa puutarhamökin alle. Epätoivo valtaa mielen; tässäkö tilaisuutemme meni? Kuluu kymmenen minuuttia ja yht’äkkiä huomaamme kärpän istuvan kivellä tähystämässä kaikessa rauhassa. Emme ehdi jäädä ihmettelemään mistä, miten ja milloin se siihen ilmestyi, vaan nostamme äkkiä kameran silmille ja painamme laukaisinta kädet innostuksesta täristen. Onneksi kuvanvakaajat ovat nykyään aika toimivia.

Kärppä kivellä caption

Kärppä vilahtaa ohitsemme ja tulee hetken päästä takaisin kantaen jotain epämääräistä möykkyä hampaissaan. Sillä on hiiri! Kärppä vie sen mökin alle ja hetken päästä lähtee taas… Palaten jälleen uusi hiiri hampaissaan. Uteliaisuus saa meidät lähtemään perään katsomaan mistä se niitä löytää. Kärppä katoaa läheisen kivimuurin sisälle ja kurkistaa pian kivenraosta saalistaan roikottaen. Nyt on oltava nopea, kokemus osoitti että tilanne on hetkessä ohi. Kärpän jatkettua matkaansa tarkistamme sydän hakaten, tallentuiko kameraan yhtään terävää kuvaa ja iloksemme huomaamme onnistuneemme. Tällaisesta tilanteesta ei luontokuvaaja voi olla muuta kuin mielissään.

Kärppä putsaa kivimuurin hiiristä tehokkaasti – karvattomia poikasia myöten. Parempaa tuholaistorjujaa saa hakea! Kärpälle riittäisi yksi hiiri pariksi päiväksi, mutta se saalistaa tilaisuuden tullen varastoon.

Saalistuksen lomassa ehtii välillä poseeratakin.

Tehokkaalla pedolla on kuitenkin kateellisia kilpailijoita. Kärpän kiikuttaessa lihavaa myyrää kohti kotikoloa, muutama varis huomaa tilaisuutensa tulleen ja yrittää helpon saaliin toivossa pelotella kärpän pudottamaan makupalansa. Kärppä osaa kuitenkin hyödyntää elinympäristöään ja ryntäilee vikkelästi puutarhamökiltä toiselle. Niiden alla on hyvä hengähtää hetki ja rakennuksen suojista siivekkäille varkaille voi jopa näyttää vähän kieltä.

Kärppä piilottaa saaliinsa tilapäisesti ja tähystelee kohti seuraavaa etappia. Varikset eivät onnistu tällä kertaa. Pikkuruisella pedolla on kuitenkin oltava silmät niskassakin, jotta saa pitää saaliinsa. Suurikokoinen myyrä on melkoinen kantamus, joka hidastaa merkittävästi muuten rasvatun salaman lailla liikkuvaa pikkuotusta.

Mökkien aluset tarjoavat suojaa, paikan ruokavarastolle ja löytyy pihamailta muutakin hyödyllistä. Ilmeisesti ihmisen tekemä pieni reikä kalliossa toimii hyvänä juomapaikkana.

Mökin seinustalla olevan varastolaatikon päälle ketterä kärppä kiipeää helposti. Korkealta pääsee seuraamaan maailman menoa paljon paremmin.

Meillä oli kunnia seurata tämän vallattoman veijarin touhuja muutamana erillisenä kertana. Suloisimmillaan ja hiukan koomisen näköinen se on noustessaan tomerana takajaloilleen ja ojentaessaan pitkän solakan ruumiinsa nähdäkseen ympärilleen paremmin. Kärpän nisistä päätellen näytti siltä, että sillä saattaisi olla poikaset pesässään. Olisi toiveiden täyttymys nähdä pikkukärppien vipeltävän ympäriinsä. Kuinka hauskan näköistä se olisikaan, jos koko jengi nousisi takajaloilleen emon esimerkkiä seuraten!

Kevään kohtaamisten jälkeen tapasimme yllättäen jälleen kärpän samassa paikassa seuraavan vuoden maaliskuussa. Se oli vaihtamassa valkoista talvipukuaan kesäturkkiin ja lempipuuhansa äärellä; mehevää myyräpäivällistä saalistamassa sekä mökin suojista kurkistelemassa.

Kärppää ja lumikkoa voi olla vaikea erottaa toisistaan. Hyvänä tuntomerkkinä on kärpän musta hännänpää. Kärppä on myös jonkin verran isompi kuin lumikko, mutta luonnossa matkan päästä katsoen pelkästä koosta voi olla vaikea päätellä kummasta on kyse.

Tämä oli viimeinen kerta, kun näimme kärppää mutta toivo elää, että joskus vielä sen tapaamme. Kuka tietää, jospa kurkistelijoita olisi seuraavalla kerralla useampia…